Toisella kierroksella lähestyttiin paikkaa toisesta suunnasta, lähempää lentokenttää. Mukana oli Wissipuuma sekä Wissin nuorikko Halti. Lähinnä Wissi esitti tyynen välinpitämätöntä, kun nuorimies yritti hienovaraisesti liehitellä.
Missä olet?
Wissin jalkavaivathan jo tiedetään. Takajalan nivelrikko ja etupäänkin mahdollinen sellainen. Edellisen kerran kun lääkärissä rampattiin, myös sydämestä kuului sivuääni. Laitettiin seurantaan, koska selkeitä vajaatoiminnan merkkejä ei ole vielä ollut näkyvissä.
Tämä siis oli se ensimmäinen kerta kun meikäläinen pääsi Oulunsaloon asti hiekkakuopille. Mä en ole koskaan jaksanut selvittää missä päin tämä alue oikein on, joten me ei olla koskaan omalla porukalla sinne asti päästy. Oon lähinnä puolihuolimattomasti miettinyt välillä, että sinne olis kiva mennä ja siihen se on aina jäänyt.
Basso
lenkkeily
Metsässä
Uudet lenkkimaastot (ja ensimmäinen elonmerkki pitkään aikaan)
20.14Anni
Hei ja Hei!
Me ollaan edelleen täällä.
Oikeasti,
ollaan me.
Meille on esitelty uusia lenkkimaastoja joita on ny kolmella eri kokoonpanolla käyty testaamassa ja hyväksi havaittu.
Ensimmäinen reissu tehtiin mun parin työkaverin ja niiden koirien kanssa. Omasta porukasta mukana oli Oskari, joka näki viitenä ja hämmentyi tyttöjen paljoudesta.
Toisella kerralla lähdettiin Wissin kanssa matkaan. Ilmassa oli sadetta enemmän ja vähemmän, mutta aurinko paistoi kun meidän oli aika lähteä ulos autosta. Ei hullumpi keikka.
Kolmas ja uusin (tämänpäiväinen) reissu tehtiin ihan vaan omalla porukalla. Pikkusen pääsi reissu ajallisesti venymään kun auton avaimet luiskahti taskusta kesken lenkin ja niitä sitten puolitoista tuntia haeskeltiin. Ennen tätä oltiin siis ulkoiltu reilu kaksi tuntia ja nautittu kuvaamisesta ja koirien riemusta.
Mä olen pohdiskellut rotuvalintoja taas enemmän ja vähemmän ahkerasti ku töissä on törmännyt useampaankin rotuun joita on itselle tullut mietittyä. Jos jostain lähtisi liikkeelle, niin isovillakoira, lyhytkarvainen collie, portugalinvesikoira sekä barbet. Onneksi tässä on aikaa tutustua kärkipäässä pyöriviin rotuihin ja punnita niiden ominaisuuksia ja terveysjuttuja sekä kasvattajia.
Uuden pennun hankinta on ajankohtaista joskus. Ehkä sitten kun on kaksi senioria jäljellä, ehkä sitten kun on enää yksi. Ehkä kahden vuoden kuluttua, ehkä viiden. Meillähän on jo kaksi senioria. Basso, meidän pentu ja nuorimmainen täyttää marraskuussa jo seitsemän vuotta. Ihan uskomatonta miten aika kuluu nopeasti. Wissi on täyttänyt tänä keväänä 13 ja Oskarille tulee mittariin 9 vuotta syyskuun lopussa.
Wissin terveysjutuista ajattelin laittaa tulemaan sellaisen ajantasapäivityksen. Missä mennään ja mitä lääkkeitä mussutetaan. Palaan myös kuvien muodossa noihin meidän kaikkiin ulkoilureissuihin ja katotaas mitä muuta tuolta koneen kätköistä löytyykään tältä kesältä.
Huikkaa kommenttiboksiin hep, jos olit iloinen kun löysit täältä vihdoin jotain uutta matskua :D
Pikkuisen otetaan pakkia. Kuukauden verran, meidän Basson treeniin hallilla lomaviikonloppuna.
Varattiin tädin kanssa mökkiviikonloppuna tunnin hallivuoro sillä meinigillä, että tehdään Basson kans siellä jotain helppoa ja hauskaa. Jos se nyt ylipäätään kykenee tekemään mitään uudessa ympäristössä vieraan koiran kanssa kesken jännittävän viikonlopun.
Mä olen nyt pitkästä aikaa oikeastaan innostunut vähän enemmänkin taas koulutushommista. Me ollaan pitkään vaan harrastettu kävelylenkkejä, harvakseltaan metsäilyä sekä yhteislenkkejä koirakavereiden kanssa. 
Koulutusluennoille
Äskettäin repäisin ja ilmoittauduin Koiraamon Satun pitämille luennoille tulevaksi kevääksi. Kotona on jatkuvasti sitku ja mutku ja pitäs, joten ajattelin tehdä asialle jotain. Alunperin ajattelin että menisin jonkun koiran kanssa kursseilemaan jotain kivaa, mutta luulenpa ettei rahat riitä vielä tällä työmäärällä kustantamaan useampia kursseja. Katsotaan sitten keväämmällä mille aletaan.
Vetohommat
Toinen juttu missä päästiin mun mielestä kivasti eteenpäin vaan kahden treenin jälkeen, on Oskarin vetohommat. Tehtiin viimeksi n. viisi vetoa jotka oli jotain 40-60m varmaan. Oon aika huono välimatkoissa. Oskari palkattiin lelulla Johannan toimesta ja minä potkin kelkalle apuvauhteja. Oskari tarvitsee minutkin liikkeelle ennen kuin se haluaa lähteä itse edelle, mutta kun päästään vauhtiin niin kyllähän se menee lujaa.
Jouduin vaihtamaan Oskarille uudet valjaat ennen treenien aloitusta, sillä herra on jostain kohti kasvanut, leventynyt tai jotain, eikä valjaat istuneet enää kunnolla. Vanhatkin sain pois käsistä helposti kun löytyi työkavereista ostaja.
Viime vuonna vetotreenit tyssäsivät yhteen kertaan, joten ollaan jo treenattu tuplat siihen verrattuna! Näyttäis myös siltä, että voitais päästä treenaamaan parin kerran jälkeen ihan yksinkin, koska oskaria pystyi palkkaamaan lelulla. Sen vois yrittää napata meidän treeneihin niin, että minä heitän sen lelun oskarille kelkasta palkkana. Tätä pitää vähän funtsia, mutta nyt me tehdään tästä Oskarille vaan hauskaa. Saa juosta ja riepotella lelua palkaksi.
Oskarin luonnetestin jälkeen olen treenaillut sen kanssa leikkimistä ja tässä viimeisimmässä treenissä huomasi kuinka hauskaa sillä on kun saa taistella lelusta. Vielä ollaan vähän vaiheessa, että lelu meinaa joutaa hankeen syötäväksi välillä, mutta silti leikkiminen on kivaa.
Kickbike
Edelleen tämän vetointoilun taustalla häämöttää se kickbike. Mietin tuossa treenien jälkeen, että pitää tällä potkuttelulla ja treenauksella vähän nostaa sitä omaa motivaatiota harjoitella ja käydä treenaamassa ni voi sitten ajatella kickbikea hankkiessa että sitä tulee kans käytettyä. Vaikka sen kanssa ajatus olisi enemmänkin juoksuttaa koiria vapaana ja rullata pitkin metsäautoteitä sulan maan aikana.
Kävin jo kattomassa tori.fi:stä käytettyjä, sais vähän halvemmalla ko ihan uuden. Ehkä sitten joskus...
Mutta kiva ku itellä on vähän motivaatio noussu tässä vuoden vaihteen jälkeen. Josko me alettais ihan puuhailla jotain.
Basson kanssa käytiin viime vkloppuna tekemässä vähän treeniä hallilla, mutta siitä ens kerralla.
Basson kanssa käytiin viime vkloppuna tekemässä vähän treeniä hallilla, mutta siitä ens kerralla.
Kylläpä se aika nykyään vierähtää nopeasti. Blogi käy mielessä aina välillä, mutta koska tuntuu ettei tänne ole ollut mitään mielekästä sisältöä ja kamerakin on ollut offlinetilassa pitkään, ei mitään ole tullut laitettua ns. paperille asti.
Haluan kuitenkin kertoa lisää meidän koirien yksinolojutuista.
Viimeksi yksinolohommista jutusteltiin kun tilanne oli aika seesteinen ja Wissi osai olla reippaasti jopa ihan hiljaa kotosalla. Koko ajan kuitenkin jännitin milloin se illuusio normaaliudesta särkyisi.
