Wissin jalkavaivathan jo tiedetään. Takajalan nivelrikko ja etupäänkin mahdollinen sellainen. Edellisen kerran kun lääkärissä rampattiin, myös sydämestä kuului sivuääni. Laitettiin seurantaan, koska selkeitä vajaatoiminnan merkkejä ei ole vielä ollut näkyvissä.

No nyt sitten käytiin taas. Wissi on ollut ehkä hieman vaisumpi. Leikki kiinnostaa aina vain vähemmän, lenkillä hiihdellään perässä ja kaikkein mystisintä on ollut kesken unien herääminen selvään kipuun. Wissi on nyt useammin herännyt syvästä unesta ulvahtaen ja ollut hyvin hämillään. Aloin epäillä, että johonkin sattuisi ja siihen sitten säpsähtää hereille. 

Ei muuta kuin Marin pakeille Lemmikkiin. Mari käänteli ja väänteli Wissin jalkoja ja varpaita. Äkäinen vastalause saatiin oikean etujalan ylöspäin nostosta jalan ollessa koukussa. Ehkä lavan liike ylöspäin? Tai jotain muuta.

Mari totesi, että Wissin sydämen sivuääni on erittäin selvä, mutta sydän itsessään on hyvin rauhallinen. Ei siis mitenkään huolestuttavaa vielä. Wissi oli hieman epäileväinen Maria kohtaan kun kaikki taivuttelu oli ohi, mutta päätti optimistina mennä norkoilemaan herkkukupin äärelle, koska jollain tavallahan tämä vääryys oli korjattava.

Mari annosteli Wissille rauhoittavaa äkäisen chihuahuan annoksen verran, eli hyvin vähän. Sanoi siinä ohimennen, että voi olla ettei vaikuta Wissiin millään tavalla. Noh, mummeli simahti röntgenhuoneeseen ihan huolella hetken kuluttua. Että ei sitten tarvinut enempää antaa.

Kuvia otettiin etupäästä, jalat, rintakehää, selkä ja vähän sisäelimiä. Etutassut ja olat sekä kyynärät kuvattiin useammalla kuvalla, jotta jokaisesta näkisi mahdollisia muutoksia. 

No, ei sieltä oikein löytynyt mitään. Ei murtumia, ei oikeastaan rikkomuutoksia pienen pientä muutosta lukuunottamatta kyynärissä eikä muutakaan mikä selittäisi kivun. Okahaarakkeissa Wissiltä löytyi ns. kissing spine, joka on kuulemma hevosilla tällainen ihan diagnosoitava juttu, mutta koirilla ei ole tunnetty. Tarkoittaa sitä, että okahaarakkeet ovat hyvin lähellä toisiaan ja koskettavat päästä toisiaan liikkeessä. 

Nappasin googlen kautta kuvan hevosen selkärangasta jossa osoitettu nämä toisiinsa osuvat kohdat punaisella. Wissillä tämä löytyi yhdestä nikamavälistä ja oli lähinnä sivulöydös tässä yhteydessä.

Noh, tämän lisäksi Wissin selästä lannerangasta löytyi joku mahdollinen vanha murtuma tai muu muutos. Kahden nikaman väliin alapuolelle muodostunut jotain, mutta ei spondyloosimuutoksia kuitenkaan. Oheislöydös tämäkin. 

Kuvia katsottiin, mutta kivun syy jäi niiden osalta varjoon. Meillä on seuraavaksi käynti fyssarilla, jonne on jo varattu aika. Wissillä voisi hyvin olla joku vanha lihasvammakin etupäässä joka ei ole päässyt paranemaan kunnolla ja on tehnyt jotain muutoksia? Tätä selvitellään sitten fyssarilla heti syyskuun alussa. 

Wissiin tehosi tosi näppärästi se rauhoittava, eikä muoria meinannut saada hereille millään. Mummeli pisti lääkärit ja hoitajat ylitöihin, kun kuorsasi sain röntgenhuoneen lattialla peiton alla. Aloin sitten aikani odoteltuani kilistelemään Wissin pantaa ja johan heräsi. Tuli mummelille hätä että ei hän tänne yksin jää nukkumaan. Ja tähänhän siis tarvittiin vielä herätettä, jotta Wissi suostui tokenemaan. Mummeli on näille vähän herkkä. 

Sydämen kanssa otettiin testiin sydänlääkkeet. Wissihän välillä yskii, ei paljon, enkä ole ehkä ajatellut, että se voisi johtua sydämestä. Koska varsinaisia tai ainakaan kovin huomattavia vajaatoiminnan oireita ei ole, lääkkeet otettiin kokeeksi ja selvitellään johtuuko jotkut wissin väsymiset sydämestä. 

Tähän mennessä Wissi on syönyt lääkettä vajaa kaksi viikkoa enkä ainakaan ole kuullut sen yskivän kertaakaan. Se on ollut pirteä kun ollaan oltu metsässä tai hiekkakuopilla, mutta remmilenkeillä hannaa edelleen mielellään osan matkaa. Sehän toki saattaapi johtua vain tylsästä lenkistäkin. Seurataan vielä ja raportoidaan sitten Marille miltä vaikuttaa.