Onnivanhus porskuttaa menemään kesäloman vietossa etelässä. Vietettiin koirien kanssa mukava viikko eteläisessä Suomessa Karrin vanhempien maalla sekä käytiin myös mutka Porissa, Basson synnyinseudulla. Reissulta ei puuttunut auringonpaistetta eikä sadetta. Hyttysiä oli muutama ja kärpäsiä muutama lisää. Koirat viihtyivät auringonpaisteessa (tai no Oskari varjossa) ulkona ja minä puuhailin ihanassa puutarhassa moneen kertaan.
Kyllä me Karrin kanssa moneen kertaan ihmeteltiin kuinka hieno kääpiöpinseri meillä oikein onkaan, vaikka se usein tuntuu vähän pikkuhirviöltä. Basso sai olla pihalla irti ja seurasi hienosti ja antoi ottaa itsensä kiinni tarvittaessa. Wissi oli ainut joka ei saanut olla irti tällä lomalla ollenkaan. Liian monta kissaa pörräsi naapurustossa eikä toki sovi unohtaa metsän villejä asukkeja tai naapurin navettaa.
Onni päätti jättää luun syömättä ja rupesi nokosille tuvan lattialle. Hän on niin ihana koirapoika! Alkaa Onnillakin vanhuus jo näkyä. Korvat ei kuule kuten ennen ja meno on vähän hidastunut. Koetettiin me Onnin kanssa opetella pillin käyttöä luoksetulossa, kun tavallinen kutsu ei enää kuuluu. Sain papasta hyvät vauhdit irti, kun pinkaisin sitä nakkien kanssa mökin taakse piiloon.
En voi sanoa, että pelkkä koulun käyminen ja harjoittelut veisivät niin paljon aikaa, että en niiden takia ole kirjoittanut. Ne ovat kyllä painava osasyy, mutta enemmänkin tämä on vain viitseliäisyyden puutetta tällä hetkellä, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Eiköhän me tästä kuitenkin päästä etenemään! Kyllä minä sitten kirjoitan kun tulee asiaa, josta tekee mieli kirjoittaa.
