Ei mitään.
Me ei olla tehty yhtään mitään jännää eikä mitään kertomisen arvoista. Mulla on yks koulutyö mikä vie mun ajan iha täydellisen kokonaan ja ajattelin tämän blogikirjoituksen olevan pieni hengähdystauko kaikesta piirtämisestä ja 'En osaa päättää miten tämän väritän tai mihin laitan tuon lampun tai mitä teen tuolle puulle' -jutuista.

Eilen päivällä me käytiin Oskarin kanssa vähän puistossa suhaamassa niin että saatiin raitista ilmaa. Bassolla oli liian kylmä ulkona kun sen talvivaatevarasto on vähän vaiheessa, joten Wissi jäi Basson seuraksi kotiin kun me lähdettiin ulkoilemaan.









Basso on nauttinut sylikoostaan kun minä olen istunut tässä koneella. Milloin on koirapoika ollut lampaantaljan sisään kääriytyneenä, milloin taas minun peittoni alla. Ja sylissä tietenkin koko ajan.

Koirat on syöny luita aikansa kuluksi


Torstaihin asti meikäläinen on vielä tämän koulujutun kimpussa ja toivottavasti se silloin tulee valmiiksi! Sitten alkaa toki miljoona uutta tehtävää ja kurssia... Eihän toki ole koulustressiä.


Basso sai itselleen pipon tuossa muutama päivä sitten.
Ei arvostanut, yhtään.

Me käytiin nauttimassa talvisesta lumisadepäivästä Wissin, Oskarin, Karrin ja mun iskän ja siskon kanssa.

Ensin jäätiin kaks kertaa autolla kiinni lumihankeen kun yritettiin ajaa sellaista tietä jota ei ilmiselvästi olisi kannattanut ajaa tavallisella farkulla.

Sitten annettiin periksi ja mentiin toiseen paikkaan johon auton sai aurattuun parkkiin. Huh! Wissi sai olla irti siinä kohti kun auto oli jumissa, joten näissä kuvissa Wissi on flexin vankina. Oskari nautti peltoleikeistä Karrin kanssa. Oli ihan hyvää jumppaa itse kullekin rämpiä polvia myöten hangessa, mutta Wissi ei arvostanut.. Yllätys yllätys!


Tässä Oskarin yritys hankijuoksun maailmanmestaruuskisoja varten. Hävisi koiraparka Karrillekin.






 Joen yli meni hienot astinkivet, mutta niille ei kyllä uskaltanut astua kun ei eletty elokuvaa.

Minä kävelin peltoon, Wissi ei. Wissi ei todellakaan arvostanut meidän hankikävelyä. Minä kuvassa siis istuskelen pyllylläni kun Wissi veti minut kumoon juoksemalla takavasemmalle. Apua en saanut ennen kuin minusta oli otettu tarpeellinen määrä kuvia.


Minun poijjaat hangessa<3
Niillä oli kovasti lystiä.




Tässä sitten on alkukarsinnat hankijuoksun kisoja varten. Oskari joutuu taipumaan itseään nopeammalle ja pitkäjalkaisemmalle omistajalleen.

Lohdutuspalkinnoksi muutama lumipallo ennen kuin käännyttiin takaisin ja talsittiin kohti autoa, joka ei enää ollut jumissa hangessa.



Ja missä Basso oli koko tämän ajan?
No oikeasti se ei enää mahdu takin sisään, mutta pikkuBasso oli sisällä äiskän kanssa, koska sillä ei ole tarpeeksi vaatteita pitkää metsäulkoilua varten.
Justiinsa tuossa pari päivää sitten vein Basson mitat äiskän siskolle joka lupasi Bassolle neuloa oman haalarin. Sitten kun vielä tekasen (ihan kuin se olisi niin helppoa) sille uudet tossut tassuihin niin johan poika tarkenee!

Basso pääsi joulun kunniaksi käymään Helsingissä, Porissa ja Ähtärissä. Oli sen verran jännä matka, että Basso vietti sen enimmäkseen unten mailla. Nokosten ja ruokailujen välissä ehti kuitenkin onneksi myös riehua Rekun ja Onni-papan kanssa.


Jouluaattona koitti Basson elämän toistaiseksi jännin hetki, kun joka paikka oli täynnä omituisia paperiin käärittyjä juttuja. Pikku-ukko pääsi kuitenkin alkuhämmennyksen jälkeen aika hyvin perille pakettien saloista. Erityisen mieluinen lahja näytti olevan rinkulan muotoinen luu, jota piti välillä puolustaa äkäisestikin, kun Rekku ja Onni tulivat liian lähelle.















Tapaninpäivä oli Basson kannalta vähän kurja, kun tuuli niin kovaa, ettei ulkonakäynnistä meinannut tulla mitään ja vahingossa syöty Onnin senioriruoka kiersi mahassa. Onneksi siitäkin kuitenkin selvittiin.



















Lopulta uni voitti ruokakupin.

Porissa vierailtiin toki myös Basson ensimmäisten omistajien Tuukan (Karrin pikkuveli) ja Aman ja Elmon (Karrin kummipoika) luona. Onneksi sohvalta löytyi oma pehmeä paikka kaikille matkaajille.


Porin jälkeen oli aika käydä Ähtärissä Liisa-tädin luona. Tällä kertaa sohva ei ollut ihan niin pehmeä, mutta tilaa onneksi riitti kaikille.

Ähtäristä suunnattiin Suomen mauttomimman paikan, Tuurin kautta Vaasaan ja seuraavana päivänä takaisin Ouluun. Rekku kohtasi elämänsä rakkauden Wissin ja Oskari sai sopivan kokoista leikkiseuraa.