Kuten Oskari asiaa uumoilikin, joutui se parin päivän päästä kunnon pesulle ja kuuraukselle. Wissin kävin pesemässä heti edellisen postauksen jälkeen ja nyt pitäisi sitten olla kaksi puhdasta koiraa. Oskari nyt vaan haluaa erittää paljon hilsettä ja tuntuu taas yhtä likaiselta kuin aiemminkin. Eli ei ollut kovin kummoinen pesureissu vaikka yritin pohjamutia myöten käydä tuon poitsun karvat läpi.
Niin ja tänään aamusella käytiin eläinlääkärillä Oskarin kanssa.Osen korvat on jo aika monta viikkoa erittänyt vähän runsaammin vaikkua ja se on ehkä hieman normaalia enempi rapsutellut. Nyt parin viime päivän aikana se on mennyt ihan mahdottomaksi ja eilen soitin sitten ajan lääkäriin. Puoli 9 Akuutissa tänään ja Oskari oli reipas poika. Saa nähdä mitä se ajattelee kun joskus joudutaan menemään uudestaan lääkäriin. Pistää varmaan stopin ovelle eikä liiku mihinkään.
Ensin kuunneltiin sydän ja lääkäri kehaisi kun Oskari oli niin hyvässä kunnossa. Eihän se labbis saa lihava olla. Sitten katsottiin silmät ja hampaat ja viimeisenä korvien tutkaili. Ensin lääkäri otti näytteet kummastakin korvasta ja sitten katseli vähän syvemmältä lampun kanssa. Ei kuulema tärykalvoa nähnyt kaiken sen märän vaikun seasta. Hyi että! Lääkäri meni katsomaan labraan vaikkutulokset ja sillä aikaa tuli hoitaja putsaamaan Oskarin korvat. Poika oli niin urhoollinen koko tapahtuman ajan vaikka varmasti aineet tuntui inhottavalta korvassa. Korvista tuli myös vähän verta koska iho korvassa oli niin ärtynyt.
Nyt sitten kahdesta kolmeen viikkoon kuurina korvatippoja kahdesti päivässä sekä kerran päivässä korvien putsaamista tavallisella puhdistusaineella.
Kun tultiin pois lääkkeiden kanssa ja jäätiin maksamaan, Oskari rupesi hurjasti pyörimään lattialla ja hinkkaamaan korvia mattoon. Varmasti alkoi kutittamaan kun iho oli rikki ja pumpulia pyöriteltiin moneen kertaan korvissa. Vielä ulkonakin Oskari yritti kovasti hierautua ruohoon ja hyvässä lykyssä koiran ja maan väliin olisi voinut jäädä mukava kakkakasa. Päästiin autolle ja Wissi odotteli siellä kiltisti.
Karri oli Wissin kanssa koirapuistossa sillä aikaa kun oltiin lääkärissä ja Wissi oli juossut ja hakenut keppiä. Oskarin mielestä saattaisi olla hieman epäreilua jos sille kerrottaisiin että Wissi on sillä aikaa saanut olla puistossa kun Oskaria kiusattiin korvia putsaamalla.
Enää suunnilleen viikko muuttoon. Tyttö on laitellut jo tavaroita laatikoihin ja koirat katselleet vierestä että mitä ihmettä tässä nyt tapahtuu. Saa nähdä miten reagoidaan kun kämppä alkaa olla tyhjä. Oli koirilla silloinkin ihmettelemistä kun muutettiin Helsingistä Ouluun ja viimeisenä yönä asunnossa ei ollu oikein muuta kuin sänky ja sekalaista tavaraa ympäriinsä. Sillon saivat nukkua meidän kanssa makkarissa vaikkakaan ei sängyssä.
Uudessa kämpässä olisi tarkoitus että koirat ei tulisi enää ollenkaan makkariin. Se karvamäärä mikä sinne kulkeutuu sekä jaloissa että silloin kun Oskari nukkuu sängyn vieressä on ihan kamala. Ja siihen päälle kaikki roskat. Uudessa kämpässä on sen verran paljon tilaa makkarissa että laitetaan kärsinyt valkoinen villamatto olohuoneesta turvaan Oskarin mustilta karvoilta ja kuolalta. Oon ihan innoissaan kyllä muutosta ja saa taas sisustaa. Pitää myös toivoa että Wissin yksinolo taas paranee paikanvaihdoksen myötä kuten kävin kun muutettiin tähän nykyiseen kämppään.
Tosiaan jos vielä kirjoittaisi muutaman sanan Wissin yksinolosta. Nykyään huutoa on harvakseltaan noin tunnin verran siitä kun koira jää yksin. On tietty huonoja päiviä (jolloin huuto on jatkuvampaa tai huutoa on katkonaisesti useita tunteja) ja on myös ollut muutama erittäin hyvä päivä (jolloin Wissi on ollut koko ajan aivan hiljaa). Kyllä me tämä selätetään.
Ja HUOMIO: Me ei olla nyt erityisesti harjoiteltu yksin jäämistä sen jälkeen kun reilu vuosi sitten muutettiin. Wissi on vain pikkuhiljaa tottunut. Meillä ei ole käytössä mitään rauhoittavia tai muita valmisteita Wissille. Ainoastaan Oskarivalmiste, joka pitää tytön rauhallisempana.
Sen verran pitää kyllä myöntää että Wissi on aika ahkeraan vuoden aikana tuhonnut ovenkarmien peitelistoja. Muutama meni vaihtoon, mutta syöminenkin on tapahtunut harvoin ja pienitä määriä kerralla. Ei niin että kun tulee kotiin on kaikki listat lattioilla ja ovi säpäleinä.
Tästä tulikin ihan kunnon sepostus. Eikä mitään kuvia tarinan tueksi :D Ihme jos joku on jaksanut tarpoa tervan läpi tänne asti. Muttei hei, joskus näin! :)
Niin ja tänään aamusella käytiin eläinlääkärillä Oskarin kanssa.Osen korvat on jo aika monta viikkoa erittänyt vähän runsaammin vaikkua ja se on ehkä hieman normaalia enempi rapsutellut. Nyt parin viime päivän aikana se on mennyt ihan mahdottomaksi ja eilen soitin sitten ajan lääkäriin. Puoli 9 Akuutissa tänään ja Oskari oli reipas poika. Saa nähdä mitä se ajattelee kun joskus joudutaan menemään uudestaan lääkäriin. Pistää varmaan stopin ovelle eikä liiku mihinkään.
Ensin kuunneltiin sydän ja lääkäri kehaisi kun Oskari oli niin hyvässä kunnossa. Eihän se labbis saa lihava olla. Sitten katsottiin silmät ja hampaat ja viimeisenä korvien tutkaili. Ensin lääkäri otti näytteet kummastakin korvasta ja sitten katseli vähän syvemmältä lampun kanssa. Ei kuulema tärykalvoa nähnyt kaiken sen märän vaikun seasta. Hyi että! Lääkäri meni katsomaan labraan vaikkutulokset ja sillä aikaa tuli hoitaja putsaamaan Oskarin korvat. Poika oli niin urhoollinen koko tapahtuman ajan vaikka varmasti aineet tuntui inhottavalta korvassa. Korvista tuli myös vähän verta koska iho korvassa oli niin ärtynyt.
Nyt sitten kahdesta kolmeen viikkoon kuurina korvatippoja kahdesti päivässä sekä kerran päivässä korvien putsaamista tavallisella puhdistusaineella.
Kun tultiin pois lääkkeiden kanssa ja jäätiin maksamaan, Oskari rupesi hurjasti pyörimään lattialla ja hinkkaamaan korvia mattoon. Varmasti alkoi kutittamaan kun iho oli rikki ja pumpulia pyöriteltiin moneen kertaan korvissa. Vielä ulkonakin Oskari yritti kovasti hierautua ruohoon ja hyvässä lykyssä koiran ja maan väliin olisi voinut jäädä mukava kakkakasa. Päästiin autolle ja Wissi odotteli siellä kiltisti.
Karri oli Wissin kanssa koirapuistossa sillä aikaa kun oltiin lääkärissä ja Wissi oli juossut ja hakenut keppiä. Oskarin mielestä saattaisi olla hieman epäreilua jos sille kerrottaisiin että Wissi on sillä aikaa saanut olla puistossa kun Oskaria kiusattiin korvia putsaamalla.
Enää suunnilleen viikko muuttoon. Tyttö on laitellut jo tavaroita laatikoihin ja koirat katselleet vierestä että mitä ihmettä tässä nyt tapahtuu. Saa nähdä miten reagoidaan kun kämppä alkaa olla tyhjä. Oli koirilla silloinkin ihmettelemistä kun muutettiin Helsingistä Ouluun ja viimeisenä yönä asunnossa ei ollu oikein muuta kuin sänky ja sekalaista tavaraa ympäriinsä. Sillon saivat nukkua meidän kanssa makkarissa vaikkakaan ei sängyssä.
Uudessa kämpässä olisi tarkoitus että koirat ei tulisi enää ollenkaan makkariin. Se karvamäärä mikä sinne kulkeutuu sekä jaloissa että silloin kun Oskari nukkuu sängyn vieressä on ihan kamala. Ja siihen päälle kaikki roskat. Uudessa kämpässä on sen verran paljon tilaa makkarissa että laitetaan kärsinyt valkoinen villamatto olohuoneesta turvaan Oskarin mustilta karvoilta ja kuolalta. Oon ihan innoissaan kyllä muutosta ja saa taas sisustaa. Pitää myös toivoa että Wissin yksinolo taas paranee paikanvaihdoksen myötä kuten kävin kun muutettiin tähän nykyiseen kämppään.
Tosiaan jos vielä kirjoittaisi muutaman sanan Wissin yksinolosta. Nykyään huutoa on harvakseltaan noin tunnin verran siitä kun koira jää yksin. On tietty huonoja päiviä (jolloin huuto on jatkuvampaa tai huutoa on katkonaisesti useita tunteja) ja on myös ollut muutama erittäin hyvä päivä (jolloin Wissi on ollut koko ajan aivan hiljaa). Kyllä me tämä selätetään.
Ja HUOMIO: Me ei olla nyt erityisesti harjoiteltu yksin jäämistä sen jälkeen kun reilu vuosi sitten muutettiin. Wissi on vain pikkuhiljaa tottunut. Meillä ei ole käytössä mitään rauhoittavia tai muita valmisteita Wissille. Ainoastaan Oskarivalmiste, joka pitää tytön rauhallisempana.
Sen verran pitää kyllä myöntää että Wissi on aika ahkeraan vuoden aikana tuhonnut ovenkarmien peitelistoja. Muutama meni vaihtoon, mutta syöminenkin on tapahtunut harvoin ja pienitä määriä kerralla. Ei niin että kun tulee kotiin on kaikki listat lattioilla ja ovi säpäleinä.
Tästä tulikin ihan kunnon sepostus. Eikä mitään kuvia tarinan tueksi :D Ihme jos joku on jaksanut tarpoa tervan läpi tänne asti. Muttei hei, joskus näin! :)
Hei, olen komea poika nimeltä Oskari, Ossi, Ose, Oselotti, Ossikossi, Kossikossi...
Joo noita nimiähän kyllä riittää.
Mutta Oskuksi minua ei tarvitse kutsua, en ole sukua karvisen koiralle.
Kuulemani mukaan minusta on vaikea saada sivukuvaa. Mun mielestä on palijo kivempi pistää pylly maahan ku yrittää seistä tonottaa kaikki tassut vierekkäin ja jonossa ja rivissä. Näytän enempi omalta itteltäni kun istun röhnöttäen. Mutta koska mua ei koskaan kukaan usko niin tässä on munsta tällainen komeapoika -kuva.
Se olikin ainoa hyvä kuva mikä munsta saatiin tuossa yritelmärykelmässä.
Me kuulema muutetaan taas. Tännään tuo tyttö pörräsi ympäri huushollia ja hoki järjestelevänsä tavaroita. Hetken kuluttua se oli lattialla tavaroiden seassa ja mietti mitä raaskii laittaa roskiin. Päätettiin Wissin kanssa olla sekaantumatta tuohon outoon rituaaliin ja katteltiin omilta peteiltämme tuota touhotusta. Ei se sitä kauan jaksanu ku lopetti ja meni muihin hommiin. Yritin vähän vinkkailla että meirän kans vois lähtiä ulos mutta ei se etes korvaansa lotkauttanu.
Wissin kanssa ne kyllä oli aamulla käyneet hölkkäilemässä ja Wissi oli saanu vetää hihnassa. Aika epistä! Mä en kyllä kauheesti etes uskaltais kokeilla vetämistä ku siitä tulee aina sanomista. Tiiä sitten miten Wissi oli uskaltanukki.
Mua vähän hermostuttaa kun tässä muutamana päivänä on ollu puhetta pesemisestä ja suihkusta. Saa nähä millon se osuu omalle kohalle.
Nyt pitää kirjoittaa ylös kun löysin vanhasta blogista kummankin koiran tarkat saapumispäivämäärät.
Oskari: 18.marraskuuta 2008
Wissi: 17.huhtikuuta 2009
Ei mulla muuta just nyt :)
Oskari: 18.marraskuuta 2008
Wissi: 17.huhtikuuta 2009
Ei mulla muuta just nyt :)
Tänään oli se päivä kun Wissi menee lääkäriin. Aika oli Akuuttiin varattu klo 11:20.
Lähdettiin hyvissä ajoin ensin kävellen nostamaan rahaa bussiin wissin kanssa. Siitä tuli jo mukava kävelylenkki ja sitten vielä käveltiin bussia odotellessa pysäkiltä toiselle. Tajusin hetken odoteltuamme että ei bussia tulekaan. Joo tämä kyseinen vuoro alkaa kulkea vasta lokakuussa... Niinpä tietenkin.
Mentiin toisella bussilla ja loppumatka isän kyydillä että ehdittiin vielä sopivasti Akuutille. Näytin lääkärille Wissin hampaita ja hää kertoi mitä olis parhain tehdä. Mutta mitään varmaa ei sanonut ja aikoi katsoa röntgenkuvista sitten poistetaanko mitä hampaita vai miten tehdään.
Wissille annettiin rauhottava piikki ja se simahti viidessä minuutissa. Ensin se yritti kovasti taistella hereillä, mutta nukahti kuitenkin ja kannoin sen hoitajan kanssa toiseen huoneeseen. Lähdin itse jännittelemään jatkoa kaupungille ja Akuutista lupasivat sitten soittaa kun koira viedään heräämöön.
Noh, puhelin soi ennen kolmea ja kävelin varmaan ennätysajassa Akuutin ovelle ja kyselin mistä Wissin löytää. Raasu oli jo hereillä ja huusi kuin syötävä omassa heräämishuoneessaan. Menin ensin sisään ja Wissi oli jo jalkeilla. Mokoman oli pakko könytä pystyyn ja pyrkiä vauhdilla ulos ovesta, mutta nappasin sen kiinni ja jäin istumaan sen kanssa.
Hoitaja kertoi että katkennut kulmuri oli poistettu kuin myös neljä alaetuhammasta. Wissi oli aivan tööt ja vinkui kovasti, mutta rauhoittui eikä huutanut enää niin kovasti kun menin sen seuraksi. Istuskeltiin aikamme ja lääkäri kävi kertomassa pikaisesti vielä mitä leikkauksessa tehtiin ja antoi lääkkeet. Wissi sai kipulääkkeitä ja antibioottikuurin joita sitten huomenna aletaan syöttämään. Suussa on sulavat tikit jotka itsestään rupeavat sieltä häipymään pikkuhiljaa.
Sen verran pitää seurata että jos ien ei umpeudu kunnolla ajan kannsa, jää repsottamaan tai jotenki auki, pitää Wissi käyttää uudelleen vielä näytillä. Mahtaa olla jopelo olo kun tuosta tokenee ja hampaita onkin jo monta vähemmän. Ihan hyvä että hoidettiin tuo kulmahampaan poisto jo nyt niin ei tarvitse jännätä jos se jossain vaiheessa tulehtuu. Sitten tulehdus voi verenkierron mukana levitä helposti ja olla jo hyvin vakava juttu. Paljon parempi näin.
Mietittiin kovasti että tuleeko tästä kalliskin tiki vaikka laitoin kesältä rutkasti rahaa säästöön. Aika lailla maksoi saman verran kuin mitä aiemmin kysyin hinta-arvion: n. 350€ kaikkinensa. Eli ei kaatanut taloutta tämä hoitokerta :)
Niin ja pari kolme päivää ollaan sitte rauhallisella liikutuksella ettei poistokohdat alka tihuuttamaan verta. Muistan itsekin kun viisuri poistettiin. Jos yritti tehdä töitä, kumarrella ja nostella laatikoita niin alkoi koko päätä tykyttää ja maistua veri suussa. Onneksi saatiin tujut lääkkeet niin Wissi pärjää niillä nämä muutamat toipilaspäivät.
Palaamisiin!
ToipilasWissi j innokas Oskari joka on olohuoneessa eristyksessä ettei häiritse Wissiä :)
Lähdettiin hyvissä ajoin ensin kävellen nostamaan rahaa bussiin wissin kanssa. Siitä tuli jo mukava kävelylenkki ja sitten vielä käveltiin bussia odotellessa pysäkiltä toiselle. Tajusin hetken odoteltuamme että ei bussia tulekaan. Joo tämä kyseinen vuoro alkaa kulkea vasta lokakuussa... Niinpä tietenkin.
Mentiin toisella bussilla ja loppumatka isän kyydillä että ehdittiin vielä sopivasti Akuutille. Näytin lääkärille Wissin hampaita ja hää kertoi mitä olis parhain tehdä. Mutta mitään varmaa ei sanonut ja aikoi katsoa röntgenkuvista sitten poistetaanko mitä hampaita vai miten tehdään.
Wissille annettiin rauhottava piikki ja se simahti viidessä minuutissa. Ensin se yritti kovasti taistella hereillä, mutta nukahti kuitenkin ja kannoin sen hoitajan kanssa toiseen huoneeseen. Lähdin itse jännittelemään jatkoa kaupungille ja Akuutista lupasivat sitten soittaa kun koira viedään heräämöön.
Noh, puhelin soi ennen kolmea ja kävelin varmaan ennätysajassa Akuutin ovelle ja kyselin mistä Wissin löytää. Raasu oli jo hereillä ja huusi kuin syötävä omassa heräämishuoneessaan. Menin ensin sisään ja Wissi oli jo jalkeilla. Mokoman oli pakko könytä pystyyn ja pyrkiä vauhdilla ulos ovesta, mutta nappasin sen kiinni ja jäin istumaan sen kanssa.
Hoitaja kertoi että katkennut kulmuri oli poistettu kuin myös neljä alaetuhammasta. Wissi oli aivan tööt ja vinkui kovasti, mutta rauhoittui eikä huutanut enää niin kovasti kun menin sen seuraksi. Istuskeltiin aikamme ja lääkäri kävi kertomassa pikaisesti vielä mitä leikkauksessa tehtiin ja antoi lääkkeet. Wissi sai kipulääkkeitä ja antibioottikuurin joita sitten huomenna aletaan syöttämään. Suussa on sulavat tikit jotka itsestään rupeavat sieltä häipymään pikkuhiljaa.
Sen verran pitää seurata että jos ien ei umpeudu kunnolla ajan kannsa, jää repsottamaan tai jotenki auki, pitää Wissi käyttää uudelleen vielä näytillä. Mahtaa olla jopelo olo kun tuosta tokenee ja hampaita onkin jo monta vähemmän. Ihan hyvä että hoidettiin tuo kulmahampaan poisto jo nyt niin ei tarvitse jännätä jos se jossain vaiheessa tulehtuu. Sitten tulehdus voi verenkierron mukana levitä helposti ja olla jo hyvin vakava juttu. Paljon parempi näin.
Mietittiin kovasti että tuleeko tästä kalliskin tiki vaikka laitoin kesältä rutkasti rahaa säästöön. Aika lailla maksoi saman verran kuin mitä aiemmin kysyin hinta-arvion: n. 350€ kaikkinensa. Eli ei kaatanut taloutta tämä hoitokerta :)
Niin ja pari kolme päivää ollaan sitte rauhallisella liikutuksella ettei poistokohdat alka tihuuttamaan verta. Muistan itsekin kun viisuri poistettiin. Jos yritti tehdä töitä, kumarrella ja nostella laatikoita niin alkoi koko päätä tykyttää ja maistua veri suussa. Onneksi saatiin tujut lääkkeet niin Wissi pärjää niillä nämä muutamat toipilaspäivät.
Palaamisiin!
ToipilasWissi j innokas Oskari joka on olohuoneessa eristyksessä ettei häiritse Wissiä :)
