Kuten Oskari asiaa uumoilikin, joutui se parin päivän päästä kunnon pesulle ja kuuraukselle. Wissin kävin pesemässä heti edellisen postauksen jälkeen ja nyt pitäisi sitten olla kaksi puhdasta koiraa. Oskari nyt vaan haluaa erittää paljon hilsettä ja tuntuu taas yhtä likaiselta kuin aiemminkin. Eli ei ollut kovin kummoinen pesureissu vaikka yritin pohjamutia myöten käydä tuon poitsun karvat läpi.

Niin ja tänään aamusella käytiin eläinlääkärillä Oskarin kanssa.Osen korvat on jo aika monta viikkoa erittänyt vähän runsaammin vaikkua ja se on ehkä hieman normaalia enempi rapsutellut. Nyt parin viime päivän aikana se on mennyt ihan mahdottomaksi ja eilen soitin sitten ajan lääkäriin. Puoli 9 Akuutissa tänään ja Oskari oli reipas poika. Saa nähdä mitä se ajattelee kun joskus joudutaan menemään uudestaan lääkäriin. Pistää varmaan stopin ovelle eikä liiku mihinkään.

Ensin kuunneltiin sydän ja lääkäri kehaisi kun Oskari oli niin hyvässä kunnossa. Eihän se labbis saa lihava olla. Sitten katsottiin silmät ja hampaat ja viimeisenä korvien tutkaili. Ensin lääkäri otti näytteet kummastakin korvasta ja sitten katseli vähän syvemmältä lampun kanssa. Ei kuulema tärykalvoa nähnyt kaiken sen märän vaikun seasta. Hyi että! Lääkäri meni katsomaan labraan vaikkutulokset ja sillä aikaa tuli hoitaja putsaamaan Oskarin korvat. Poika oli niin urhoollinen koko tapahtuman ajan vaikka varmasti aineet tuntui inhottavalta korvassa. Korvista tuli myös vähän verta koska iho korvassa oli niin ärtynyt.
Nyt sitten kahdesta kolmeen viikkoon kuurina korvatippoja kahdesti päivässä sekä kerran päivässä korvien putsaamista tavallisella puhdistusaineella.

Kun tultiin pois lääkkeiden kanssa ja jäätiin maksamaan, Oskari rupesi hurjasti pyörimään lattialla ja hinkkaamaan korvia mattoon. Varmasti alkoi kutittamaan kun iho oli rikki ja pumpulia pyöriteltiin moneen kertaan korvissa. Vielä ulkonakin Oskari yritti kovasti hierautua ruohoon ja hyvässä lykyssä koiran ja maan väliin olisi voinut jäädä mukava kakkakasa. Päästiin autolle ja Wissi odotteli siellä kiltisti.

Karri oli Wissin kanssa koirapuistossa sillä aikaa kun oltiin lääkärissä ja Wissi oli juossut ja hakenut keppiä. Oskarin mielestä saattaisi olla hieman epäreilua jos sille kerrottaisiin että Wissi on sillä aikaa saanut olla puistossa kun Oskaria kiusattiin korvia putsaamalla.

Enää suunnilleen viikko muuttoon. Tyttö on laitellut jo tavaroita laatikoihin ja koirat katselleet vierestä että mitä ihmettä tässä nyt tapahtuu. Saa nähdä miten reagoidaan kun kämppä alkaa olla tyhjä. Oli koirilla silloinkin ihmettelemistä kun muutettiin Helsingistä Ouluun ja viimeisenä yönä asunnossa ei ollu oikein muuta kuin sänky ja sekalaista tavaraa ympäriinsä. Sillon saivat nukkua meidän kanssa makkarissa vaikkakaan ei sängyssä.


Uudessa kämpässä olisi tarkoitus että koirat ei tulisi enää ollenkaan makkariin. Se karvamäärä mikä sinne kulkeutuu sekä jaloissa että silloin kun Oskari nukkuu sängyn vieressä on ihan kamala. Ja siihen päälle kaikki roskat. Uudessa kämpässä on sen verran paljon tilaa makkarissa että laitetaan kärsinyt valkoinen villamatto olohuoneesta turvaan Oskarin mustilta karvoilta ja kuolalta. Oon ihan innoissaan kyllä muutosta ja saa taas sisustaa. Pitää myös toivoa että Wissin yksinolo taas paranee paikanvaihdoksen myötä kuten kävin kun muutettiin tähän nykyiseen kämppään.

Tosiaan jos vielä kirjoittaisi muutaman sanan Wissin yksinolosta. Nykyään huutoa on harvakseltaan noin tunnin verran siitä kun koira jää yksin. On tietty huonoja päiviä (jolloin huuto on jatkuvampaa tai huutoa on katkonaisesti useita tunteja) ja on myös ollut muutama erittäin hyvä päivä (jolloin Wissi on ollut koko ajan aivan hiljaa). Kyllä me tämä selätetään.
Ja HUOMIO: Me ei olla nyt erityisesti harjoiteltu yksin jäämistä sen jälkeen kun reilu vuosi sitten muutettiin. Wissi on vain pikkuhiljaa tottunut. Meillä ei ole käytössä mitään rauhoittavia tai muita valmisteita Wissille. Ainoastaan Oskarivalmiste, joka pitää tytön rauhallisempana.

Sen verran pitää kyllä myöntää että Wissi on aika ahkeraan vuoden aikana tuhonnut ovenkarmien peitelistoja. Muutama meni vaihtoon, mutta syöminenkin on tapahtunut harvoin ja pienitä määriä kerralla. Ei niin että kun tulee kotiin on kaikki listat lattioilla ja ovi säpäleinä.

Tästä tulikin ihan kunnon sepostus. Eikä mitään kuvia tarinan tueksi :D Ihme jos joku on jaksanut tarpoa tervan läpi tänne asti. Muttei hei, joskus näin! :)