Yläkerran naapurien koirat pitää meille jäähyväiskonserttia ja ulvonta kuuluu katon läpi. Me lähdetään pitkäksi viikonlopuksi Syötteelle porukoiden ja koirien kanssa. Oskari odottaa reissua innolla. Ajattelin jos mökkinaapurit ei oo ihan vieressä, niin Oskari voi olla irti koko viikonlopun ja rallatella pitkin metsiä ihan vapaana.

Paistetaan makkaraa ja syödään hyvin. Saa nähdä mitä mieltä koirat on kun eivät saa muuta kuin omaa ruokaansa.

Wissille on mukana ensiapupakkaus. Oli hyvä kun ostettiin se viimeksi kun oltiin vähän reissussa. Nyt kun sen muistaisi ottaa aina mukaan kun lähtee koirapuistoonkin. Kun puistoon on niin lyhyt matka, ajattelee vain että eihän tässä kun me vaan äkkiä käydään, voi sattua mitään.
Miten se aina silloin pääseekin sattumaan. Wissin anturaepisodi sattui juuri niin että olin vienyt ne vain pissille ihan kulman taakse. Wissi pääsi remminsä kanssa vahingossa spurttikierrokselle ja kotona huomasin että verta ihan valuu jalkaa pitkin. Pitihän se lopulta ommella kiinni se antura, kun ei muuten pysynyt kasassa. Nyt monen kuukauden, puolen vuoden? jälkeen antura aukesi taas, mutta tällä kertaa siitä lähtikin vain tämä jo kerran irronnut palanen. Sen alle olikin kasvanut uutta anturamatskua ja sen takia se repesi uudestaan. Ei hätää enää.

Nyt on kyyti pihassa ja pitää kuulema joko jättää kaikki tavarat tai koirat kotiin, muuten ei mahduta kyytiin... hmm.

Reissusta kerron myöhemmin jos koskaan.

Hmm, muutto on valmis, ja uusi kämppä on saatu koirien ja meidän ihmisten osalta hyvin sotkettua. Tänään on tiistai, syysloma ja aurinko paistaa. Pikkusisko on kyläilemässä ja höpsöttelee sohvalla med koirat.

Mitäs ollaankaan siis tehty:
No muuttohan oli kuun vaihteessa, tavaraa tuli kauheasti mutta koti ei tuntunu täyttyvän kuitenkaan. Tilaa riittää ja tyhjiä kaappejakin on. Ja koirat tykkää. Koirien takiahan me isompi kämppä haluttiin :p heh.

Tässä hieman tunnelmia vielä muuton alkuvaiheesta. Sain nyt tämän toisenkin kameran tyhjennettyä. Wissi ihan kuningattarena makasi auringossa kun oltiin maalaamassa uudella kämpällä.
Välillä koirat joutui olemaan aina porin toisella puolella milloin missäkin huoneessa kun märkään maalipintaan ei haluttu Oskarin tekemää karvakoristelua. Eipä kyllä Wissinkään karvat olisi kelvanneet.
Oskari on tykännyt pennusta asti survoa päänsä ja koko kroppansa aina ahtaisiin paikkoihin nojalleen. Sitten on pitänyt kuunnella kun hengitys rohisee eikä koiraa muka haittaa yhtään. Tässä kuvassa vika on meidän kun on jätetty pahvilaatikko arvon herran pedille. Näkeehän tuosta kuinka se halveksii meitä taas.


Puisto on kokeiltu lumella ja ilman jo monta kertaa. Ulkona on oltu ja etsitty uusia kävelyreittejä. Kävivätpä koirat Karrin kanssa n.10km kävelemässä tuossa päivänä muutamana. Me ollaan testattu että jos kävelee lujaa ja täysiä, ja pysähtyy vain pakolliselle pissille ja kakalle niin Höyhtyän puistoon kävelee 25min ja  Tuiraan noin 13min. Ainolan puiston koirapuisto ei tule olemaan meidän vakkaripuisto koska aidat  on niin matalat + että oravia pörrää ihan jatkuvasti hampaiden etäisyydellä. Vaikka Wissi ei oel koskaan näyttänyt että osaisi hypätä aidan yli, ei voi tietää mitä se keksii kun oravat lällättelee aidan toisella puolen.

Tänään aamulla taas nähtiin orava. Tai no minä näin sen ja Wissi haistoi. Ärsyttävää kun Wissi on heti valppaana kun joku hautuumaan ja lähiympäristön sadoista tuhansista oravista vähän tuoksahtelee meidän kulmilla. hmpf.


Eiks oo meillä aika kivat maisemat tässä lähellä. Vielä kun olis lehdet puissa, mutta kyllä se talvi alkaa väkisinkin lähestymään. Ei me olla kyllä yhtään pettyneitä, oikeasti. Oskarin marjojensyöntikuva on tältä aamupäivältä kun lunta satoi isoina hiutaleina. Mukavaa ja kaunista. Paitsi että enää ei paista aurinko.

Onni oli viikonloppuna kylässä. Kun vertaa vanhaa Onnia joka ei antanut näiden tulla lähellekään, saattaa olla aika ihmeissään kun näkee nämä kuvat missä Onni jopa kykeni hetkittäin olemaan Wissin vieressä sohvalla. (Mun piti kyllä vähän järjestellä niitä sinne, ensin niin että Onni sohvalle ja Wissi viereen, silloin Onni uskalsi hetken olla wissin vieressä) Niin ja kävihän Onni ihan oma-aloitteisestikin Wissin vieressä kun peitto oli niin mukavasti.


 Ja Wissi on myös viluisen ulkoilun jälkeen tarkastanut uuden nojatuolin toimivuuden ja kiittää lahjoittajia sopivasta nukkumapaikasta. Viltin asettelusta on vastaamassa allekirjoittanut.


Tässä nyt sitten kuvia aikalailla valmiista asunnosta. verhot on ostettu ja toivotaan ettei Wissi yksin ollessaan syö  niitä, ja kuvien ottamisen jälkeen myös taulut ja peilit on laitettu paikoilleen seinille.


Niin ja sitten tämä oksennus. Katsokaa nyt tuon koiran ilmettä!
"Mitä tapahtu? Ei tuo ole minun. Pitäiskö tässä olla jotenki nolosti.."
Wissi tosiaan ihan yllättäen päätti oksentaa pediltään lattialle. Ja tämä huomio ihan vain siksi että Wissihän Ei Ikinä Oksenna. Tämä oli ehkä toinen kerta kun vertaa oksentamisen mestariin Oskariin joka sitten oksentelee harve se päivä :D (no ei ehkä ihan kauhean usein kuitenkaan)

 Wissi katselee tiistaiaamuista lumisadetta (tai oravia)

Tässähän sitä nyt on vähäksi aikaa kuvia ja tarinaa. Nyt olis hyvä väli lähteä vähän ulkoilemaan kun kello on jo kohta kaksi.

Kuvaajana minä taas ja tasainen valo ja surkeat kuvat. Tein yhden kuvakoosteen, ehkä toisenkin jos vielä jaksan, mutta tässä tämän päivän nuori pari jonka naisosapuoli ei ollut tulevasta suhteesta kovin innoissaan.
 Toinen kuvakooste rattoisasta lauantaista

Nyt ollaan asusteltu viikon verran uutta kotia. Täytyy sanoa että on ollu mahtavaa!
Tässä listaa hyvistä puolista:

1.Hyvällä paikalla
2.Lähellä koirapuistoja
3.Isompi kämppä

Sitte tää tärkein!

4. Koirat saa olla enempi ulkona ku päästään paremmin puistoon josta johtuu->
5. Että Wissi on ollu yksinolokerroilla erittäin hiljaa!

On ollu tosi mukava kattoa noita nauhoituksia kun koira ei pukahdakaan tai ääntelee ehkä noin muutaman minuutin. Yksinolot on ollu parin tunnin ja siitä alle, joten kokonaista koulupäivää ei olla vielä testattu. Saa nähdä miten sitten käy.

Ajattelin laittaa vähän kuvia kun on ollu kamera mukana muutamalla puistoilukerralla muuton jälkeen. Ei ihme että koirat on aivan rättiväsyneita kun ollaan kotona. Eivät liikahdakaan pedeiltään vaikka kuljetaan ympäriinsä.
Wissi linssilude uudessa kämpässä. Huomatkaa mukava muovilattia jonka rakoihin ei oskarin kuola eikä vesikupista roiskuttama vesi valu!


















Nyt kun Wissi on saanut taas juosta oikeasti päivittäin puistossa, siinä huomaa ihan selvän eron puistoleikeissä. Se ei enää ole niin kovakourainen ja raju, eikä mene yhtäpaljon ylikierroksille kuin vielä hetki sitten. Edellisessä kämpässä puisto oli niin kaukana ettei sinne jaksanut kävellä ja autollakin pääsi ehkä kerran viikossa.

Nyt pitää skarpata jä käydä melkein joka päivä että saadaan pidettyä tämä tasapainoinen väsynyt ja hiljainen(yksinollessaan) vinttikoira. Ja ihan mahtavaa että tässä noin vartin kävelyetäisyydellä löytyy neljä puistoa! Lälläslää. Kukapa voi sanoa samaa ^.^