Hmm, muutto on valmis, ja uusi kämppä on saatu koirien ja meidän ihmisten osalta hyvin sotkettua. Tänään on tiistai, syysloma ja aurinko paistaa. Pikkusisko on kyläilemässä ja höpsöttelee sohvalla med koirat.

Mitäs ollaankaan siis tehty:
No muuttohan oli kuun vaihteessa, tavaraa tuli kauheasti mutta koti ei tuntunu täyttyvän kuitenkaan. Tilaa riittää ja tyhjiä kaappejakin on. Ja koirat tykkää. Koirien takiahan me isompi kämppä haluttiin :p heh.

Tässä hieman tunnelmia vielä muuton alkuvaiheesta. Sain nyt tämän toisenkin kameran tyhjennettyä. Wissi ihan kuningattarena makasi auringossa kun oltiin maalaamassa uudella kämpällä.

Välillä koirat joutui olemaan aina porin toisella puolella milloin missäkin huoneessa kun märkään maalipintaan ei haluttu Oskarin tekemää karvakoristelua. Eipä kyllä Wissinkään karvat olisi kelvanneet.
Oskari on tykännyt pennusta asti survoa päänsä ja koko kroppansa aina ahtaisiin paikkoihin nojalleen. Sitten on pitänyt kuunnella kun hengitys rohisee eikä koiraa muka haittaa yhtään. Tässä kuvassa vika on meidän kun on jätetty pahvilaatikko arvon herran pedille. Näkeehän tuosta kuinka se halveksii meitä taas.


Puisto on kokeiltu lumella ja ilman jo monta kertaa. Ulkona on oltu ja etsitty uusia kävelyreittejä. Kävivätpä koirat Karrin kanssa n.10km kävelemässä tuossa päivänä muutamana. Me ollaan testattu että jos kävelee lujaa ja täysiä, ja pysähtyy vain pakolliselle pissille ja kakalle niin Höyhtyän puistoon kävelee 25min ja  Tuiraan noin 13min. Ainolan puiston koirapuisto ei tule olemaan meidän vakkaripuisto koska aidat  on niin matalat + että oravia pörrää ihan jatkuvasti hampaiden etäisyydellä. Vaikka Wissi ei oel koskaan näyttänyt että osaisi hypätä aidan yli, ei voi tietää mitä se keksii kun oravat lällättelee aidan toisella puolen.

Tänään aamulla taas nähtiin orava. Tai no minä näin sen ja Wissi haistoi. Ärsyttävää kun Wissi on heti valppaana kun joku hautuumaan ja lähiympäristön sadoista tuhansista oravista vähän tuoksahtelee meidän kulmilla. hmpf.


Eiks oo meillä aika kivat maisemat tässä lähellä. Vielä kun olis lehdet puissa, mutta kyllä se talvi alkaa väkisinkin lähestymään. Ei me olla kyllä yhtään pettyneitä, oikeasti. Oskarin marjojensyöntikuva on tältä aamupäivältä kun lunta satoi isoina hiutaleina. Mukavaa ja kaunista. Paitsi että enää ei paista aurinko.

Onni oli viikonloppuna kylässä. Kun vertaa vanhaa Onnia joka ei antanut näiden tulla lähellekään, saattaa olla aika ihmeissään kun näkee nämä kuvat missä Onni jopa kykeni hetkittäin olemaan Wissin vieressä sohvalla. (Mun piti kyllä vähän järjestellä niitä sinne, ensin niin että Onni sohvalle ja Wissi viereen, silloin Onni uskalsi hetken olla wissin vieressä) Niin ja kävihän Onni ihan oma-aloitteisestikin Wissin vieressä kun peitto oli niin mukavasti.


 Ja Wissi on myös viluisen ulkoilun jälkeen tarkastanut uuden nojatuolin toimivuuden ja kiittää lahjoittajia sopivasta nukkumapaikasta. Viltin asettelusta on vastaamassa allekirjoittanut.


Tässä nyt sitten kuvia aikalailla valmiista asunnosta. verhot on ostettu ja toivotaan ettei Wissi yksin ollessaan syö  niitä, ja kuvien ottamisen jälkeen myös taulut ja peilit on laitettu paikoilleen seinille.


Niin ja sitten tämä oksennus. Katsokaa nyt tuon koiran ilmettä!
"Mitä tapahtu? Ei tuo ole minun. Pitäiskö tässä olla jotenki nolosti.."
Wissi tosiaan ihan yllättäen päätti oksentaa pediltään lattialle. Ja tämä huomio ihan vain siksi että Wissihän Ei Ikinä Oksenna. Tämä oli ehkä toinen kerta kun vertaa oksentamisen mestariin Oskariin joka sitten oksentelee harve se päivä :D (no ei ehkä ihan kauhean usein kuitenkaan)

 Wissi katselee tiistaiaamuista lumisadetta (tai oravia)

Tässähän sitä nyt on vähäksi aikaa kuvia ja tarinaa. Nyt olis hyvä väli lähteä vähän ulkoilemaan kun kello on jo kohta kaksi.