Toukokuun lähijakso oli Bassolle testi. Tai ainakin minulle se oli testi siitä, miten Basso selviytyy vieraiden ihmisten ja koirien täyttämästä asuntolasta ja yksinolosta ilman perheen muita koiria. Noh, kuten otsikostakin saattaa päätellä, kaikki ei mennyt niinkuin minä luulin.

Odotin ihmisiä väistävää ja toisiin koiriin sopeutumatonta pientä räksyttäjää. Ajattelin, että menee pitkään ennen kuin Basso on kavereita yhdenkään muun asukkaan kanssa. Tässä kohti täytyy selvitellä kurkkua ja myöntää että asiat eivät todellakaan menneet niin.

Basso on valitettavasti aika usein ollut mulle riesa. Semmoinen haukkuva rasite, jota mun pikkusisko pelkää. Salme Mujunen piti meille perjantaina TOKO-kurssia ja kysyi, mitä asioita tulee omasta koirasta mieleen. Kun ajattelin Bassoa, ajattelin riesaa. Ei ehkä ihan kysymyksen "oikea" vastaus, kun koiraa ajatellaan ystävänä, kaverina, hyvänä tyyppinä jonka kanssa on kiva tehdä. Totta kai Basso on mulle rakas koira, kuten nämä kaksi muutakin, mutta huomasi hyvin mikä oli sen hetkinen mielentila.

Tämän vajaan viikon aikana löysin pikkukaverista täysin uusia puolia ja osaan arvostaa sen osaamista enemmän. Basso tutustui yhtä koiraa lukuunottamatta hyvin tuloksin asuntolan koiraporukkaan ja aika pian kaikki saivat mennä ja tulla ihan niin kuin lystäävät eikä Basson tarvinut vahtia joka käänteessä. Saatettiin tulla aamulla vastakkain ovista yllättävissä tilanteissa ja Basso vain jatkoi matkaa ärisemättä.

Parhaiten Basso ystävystyi kokoisensa Rymyn kanssa, jonka kanssa otettiin varovaista leikkiä aina välillä asuntolan lattioilla. Näkyvissä oli myös pientä kukkoilua ja alistamista, mutta mitään leimahdusta ei poikien välillä tapahtunut.

Stressitaso, joka mulla oli jakson alussa yli päälaen, oli muutamassa päivässä jo valunut nilkkoihin asti ja aika nopeasti poistui kokonaan. Basso hyppäsi ruuan toivossa tyttöjen syliin pöydän ääressä ollessamme. Antoi pitää kiinni ja rapsutella. Juuri nyt tuli vasta mieleen, miksi en ottanut tästä porukasta enempää irti! Vähän hampaiden tarkistusta yms. No, ei takerruta siihen. Basso on kotiin päästyään nukkunut erittäin ahnaasti, joten reissu oli koiran aivonystyröiden jumppaamisen osalta oikein onnistunut.

Koko reissun ajan Basso oli aika hyvin kuulolla. Sisällä se seuraili mun tekemisiä, haki turvaa juuri minusta jos joku asia huolestutti ja nukkui mun kanssa huoneessa vaikka ovi oli auki ja muut puuhailivat yhteisissä tiloissa omiaan. Välillä piti pienen vahdin päästellä ääniä, mutta minulle yllättävää oli kuitenkin haukkumisen vähyys.

Sain uutta potkua Basson kanssa harjoitteluun. Tästä meillä alkaa sitten hihnakäytöksen parantamisoperaatio. Kun meillä on kontakti nyt vähän paremmalla mallilla, on hyvä lähteä harjoittelemaan yhdessä tuota toisten koirien kohtaamista.

Lopuksi vielä kiitos Salme Mujuselle näistä Bassosta otetuista kuvista ja hyvästä TOKO-viikonlopusta!