Yöllisen virtsankarkailun johdosta Basso on lopulta liitetty Onnin, Oskarin ja Rekun kunniakkaaseen, mutta vähemmän miehekkääseen seuraan.




Epäonnisena keskiviikkona 13.6. loikki Basso pahaa aavistamatta iloisena kohti eläinlääkärin vastaanottoa. Tuskin olisi ollut niin innoissaan, jos olisi tiennyt että perillä isketään takapuoleen piikki ja herätessä peräpäästä puuttuu osia ja päässä on ärsyttävä muovinen tötterö.







Basso vaikuuttaa ihan tyytyväiseltä pallittomaan elämäänsä. On kuitenkin vaikea kuvitella tarkemmin mitä sen päässä liikkuu. Siksipä en edes yritä, vaan lainaan lahjakkaammalta kirjoittajalta:

- Paul Auster: Timbuktu

Lopuksi vielä kunnianosoitus menetetyn miehuuden muistolle:

Harrastettiin pötköttelyä illalla. Mä nukuin koirien kans sohvalla ja rauha pysyi yötä päivää. Peps nukkui jaloissa, Wissi pään päällä ja Basso kopassa vieressä. Oskari oli omalla sohvallaan. Kohta Pee lähtee sit kotiin päin. Vimpat rapsutukset vielä ukkelille ->

Lauantaiaamu oli meidän uintipäivä. Varattiin eräälle lauman jäsenelle ihka ensimmäinen uintitunti. Tai no uintivartti paremminkin.

Testattiin Oulun Koirauimala ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa että kerrassaan mukava paikka. Niin ja kuka meiltä lähti uimaan?


Saattaa olla että kun Wissille valkeni mihin tuo ramppi johtaa, se olisi mieluummin ollut kotona peiton alla. Minä nakkien kanssa ohjastin Wissin lähtöviivalle ja uimaope antoi Wissille vähän vauhti Pelastusliivien kahvasta ja ohjasi koiran syvemmille vesille. Ensimmäinen tutustumiskierros oli lyhyt ja Wissi lähinnä jännitti jalat mitä kummallisempaan asentoon siihen saakka että ramppi tuli nokan eteen ja pääsi pois vedestä hetkeksi. Kuitenkin alle minuutissa Wissi palautui sen verran että nakki maistui.


Toinen ja kolmaskin kierros oli jo sitten koko altaan ympäri. Taas Wissi nostettiin kahvasta syvemmälle ja sitten alkoi uintirefleksikin jo toimia. Takajalat kellui välillä koiran perässä vinksin vonksin ja välillä Wissi osasi potkia niilläkin hienosti. 


Viimeisen kierroksen Wissi ui jo hienosti ihan itsekseen, vaikka rampilta altaaseen meno ei sujunutkaan ilman apua. Rampilla täristiin aina hurjasti ennen kuin lähdettiin takaisin uintihommiin. Nakki kuitenkin maistui melkein jokaisella levähdystauolla ja yhteensä Wissi ui varmaan 6 kierrosta altaan ympäri.


Uinnin jälkeen mentiin pesulle ja kuivaukselle. Wissi oli reippaasti ja häntä rupesi heilumaan kun tarjosin lisää nakinpalasia. Käytiin katselemassa altaan ramppia vielä uudelleen eikä Wissiä jännittänyt yhtään. Häntä heiluen se pomppasi rampille nakin perässä ja oli tosi iloisen oloinen koko ajan. Ihan rupesi ihmetyttämään kun se meinasi saada hepulin kun seisoskeltiin ennen lähtöä.

Ens kerralla otetaan kaks koiraa kerralla. Wissi jaksoi uida sen verran vähän aikaa että siihen olisi hyvin ehtinyt mukaan vaikka Oskari. Ehkäpä Bassokin pitää käyttää altaassa joku kerta. Tai viedä se johonkin luonnonveteen uimaan :)

Kaverin dallu-uros on ollu vähän ärhäkkänä muille uroksille tosi pitkään. Minkäs teet kun on miekkosella iso ego. Mutta kuten näette, nämä pojat alkaa pikkuhiljaa tulla toimeen. Käytiin Hupisaarilla poukkoilemassa ja ensimmäistä kertaa nämä oli puistossa keskenään ilman sen kummempaa rähinää. Ihan loistavaa! (saattaa olla että Fransin pallien poisto on vähän edesauttanut poikien sietämissuhteen parantumista)

Tänään Wissillä oli tilaisuus ihastua uuteen galgoystävään ja pieneen itskuystävään ja Wissihän oli ihan innoissaan. Päästiin uuden kaverin kanssa nokakkain ja Wissi pisti tapansa mukaan shown pystyyn. Pomppi, pyöri ja niin edelleen.


Kotona lenkin jälkeen katsoin kamerasta otettuja kuvia ja aika hyvä pariskunta näistä kahdesta voisi tulla. Kummatkin vähän vanhoja ja könkkiä :) Wissillä on paljon vakavampi ilme kun oravista on kyse. Letku poika se vaan hymyili vienosti.



Kattokaa nyt niitä <3 Oon ihan myyty ku Letku oli niin symppis!


Takaisin autolla Wissi tutustui vielä pieneen pallosalamaan joka pomppi ja hyöripyöri ympäriinsä aika hurjalla vauhdilla. Wissi oli ihan myyty ja yritti saada kaveria leikkimään. Ei tainnu Osku tykätä äänekkäistä naikkosista.


Kiitoksia Elisalle lenkkiseurasta! Laitan kuvat sulle vielä sähköpostiin.

Lähdettiin köpöttelemään kotia kohti ja Wissi päätti purkaa innostustaan. Se nappasi vajaa parimetrisen kepin suuhunsa ja rupesi riehumaan ja silppuamaan sitä. Seisoskeltiin sitten hetken aikaa risteyksessä silppuamassa keppiä ennen kuin rouva oli tarpeeksi rauhoittunut kävelläkseen siivosti kotiin asti.