Nämä kuvat on otettu kun oli vielä lauhempi ilma. Nyt täällä on jo sen verran kirpakka pakkanen että ollaan käyty puistossa vähän harvemmin kuin joka päivä. Aurinko on paistellu mukavasti ja Wissikin sai oman haalarinsa, joka pitää kylmän loitolla myös jaloista. Loistavaa! Laitan haalarista kuvia sitten ensi kerralla.

Meille ei kyllä ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Koirat opettelee uusia temppuja ja minä yritän opettaa mahdollisimman fiksusti. Ollaan käyty leikkimässä koirapuistossa välillä ja muuten oleiltu kotosalla. Ehkä mulla olis ensi kerralla jo vähän enemmän sanottavaa :)

Kirjoitan vielä tämänpäiväisestä uudesta tuttavuudesta ja toivon että teksti korjaantuu niin ettei tule tuollaisia tyhmiä rivivälejä jokaisen rivin väliin. Ei niitä muokkausvaiheessa näkynyt...

Tänään Oskari sai uuden leikkiystävän. Hänen nimensä on Reino ja hän on hyvin pieni. Rotuna australianterrieri. Ärrieri <3

Oskarin ego mahtuis desin tupperwarepurkkiin mutta Reinon ego on jo noin pienenä isompi kuin Oskari. Mutta kuulemma koira on nyt kotonaan kanttuvei. Sen verran oli rankka leikki pojilla. Kuten kuvasta näkyy, Wissiä ei olis voinu vähempää kiinnostaa. Se makas Minnan sylissä rapsuteltavana ja pojat ähersi.

Enpäs muuten paljoa kirjoittanut, mutta kuvat puhuvat puolestaan :)

Straight from the horse's mouth 30.10.2010 kirjoitettua

Torstaista asti on vietetty kehittävää syyslomaa.. Tähän liittyy Oskarin osalta Pytkynharjun jyrkkien rinteiden kipuaminen Wissi, minun ja Karrin kanssa.
Torstaina saavuttiin mökille viiden jälkeen. Vastassa oli viemärin löyhkä joka ilmeisesti hidasti vain minua ja äitiä. Illalla syöpöteltiin, koirat ei kyllä syöneet muuta kuin oman ruokansa ja vähän makkaraa. Perjantaina tilanne olikin aivan toinen. Ei kuitenkaan sellainen että me oltais syöty koiran  ruokaa ja koirat meidän ruokaa.

Eli perjantaina oli pihvipäivä. Laitettiin Karrin kanssa naudan ulkofileepihvejä ja koirat sai jotkut ylimääräiset osat siitä lihakimpaleesta. Se katosi suihin nopeammin kuin mikään.
Hetken pihvejä sulateltuamme lähdettiin sitten kohti Iso Syötettä. Matkaa kertyi patikoiden 6km huipulle. Vettä saoi koko matkan, mutta Wissikin oli puettu säänkestäväksi. Oskari rälläsi ylös alas mäkiä eikä näyttänyt väsyvän ollenkaan. Wissi oli koko reissun kiinni ettei pikkujänöt saisi kyytiä. Ja olisihan se tyttä voinut hukkua tunturiin. Oskari juoksi varmaan melkein kaksinkertaisen matkan meihin verrattuna kun se meni ylämäkialamäki edestakaisin koko ajan.

 

-------

Siinä oli viel äämökillä kirjoitettu osio, mutta mitäs me sitten tehtiin?

Lauantaiaamuna aurinko paistoi. Ei otettu uutta patikkareissua huipulle vaan lainattiin autoa ja mentiin kotsomaan niitä maisemia jotka edellisellä kerralla missattiin. Onneksi mentiin!! Tässä tämä sama paikka jonka näkymät edellisenä iltapäivänä missattiin.