Basso pääsi nauttimaan ulkoilupäivästä mökkeilyn merkeissä. Muut koirat ja Karri jäivät kotiin ja me Basson kanssa hypättiin äitin ja isän kyytiin.
Aika sateinen päivähän se oli, mutta kyllä vaan pikkupoika rallatteli pitkin mökkipihaa kuin höpertynyt. Tuunaili paria halkoa ja kanniskeli niitä ympäriinsä vaikka ne olivat melkein koiran itsensä kokoisia.



Mun mökkireissu meinasi mennä pilalle ennen kuin oli alakanutkaan. Päätin, että ennen lähtöä haen Prismasta mansikoita, kun oli kuulema ollut halvalla ulkomaisia mansikoita. Tämän takia odottelin, että kello tulee yhdeksän, ennen kuin lähdin liikkeelle. Siellä sitten mummojen ja muiden aamuvrkkujen kanssa seisoin Prisman lukittujen ovien takana ja odotin kiltisti, että vartija tulee päästämään sisään. Pettymys oli suuri kun ei ollu rasian rasiaa mansikoita Prisman hyllyllä. Ei puhettakaan mistään halvoista mansikoista.
No ei sisukas lapsi tästä lannistu. Päätin kipaista viereen Cittariin ja hakea mansikat sieltä.

ARGH! Siis ei. Ei mansikoita. Ei yhden yhtä rasiaa. Ei edes hintalappua. Siinä kohti päätin, etten enää mene koko ajan auki olleeseen Saleen, koska eihän siellä ole mansikoita. Niitä on paremmin varustelluissa kaupoissa...
Lähdettiin Basson kanssa ajamaan kohti autonvaihtopistettä ja matka alkoi porukoiden autolla mökkiä kohti. Käytiin kuitenkin matkalla kaupassa hakemassa evästä. Supermarketista ne löytyi! Olin ihan varma etten saa mansikoita enää ollenkaan, mutta kuinkas kävi!

Eihän nuo ulkomaalaiset mansikat niin makeita ole kuin suomalaiset, mutta hunaja ja sitruuna pelastivat mansikkaelämyksen.


Basso ei niinkään välittänyt mansikoista, mutta ennen niitä tarjolla oli makkaraa. Muutamat kuorenpalat heltisi pikkupirulle, että jaksaa juosta sitten lisää pitkin metsiä.


Kokeilin kamerasta säädellä vähän kuvien värejä ja sain aikaan aika syksyisiä, mutta ihanan värikylläitä kuvia. Kuvissa on aika paljon kohinaa, koska käytin pitkää putkea ja zoomailin pitkälle metsään missä Basso touhuili. Yllättävän siistejä kuvia tuolla kuitenkin tulee.







Pikku-ukko sai olla ulkona ihan vapaasti vaikka mu porukka oli mökissä sytyttämässä takkaa ja puuhailemassa muuta. Se pysyi hienosti pihassa, mutta odotti kyllä, että lähdettäisiin tietä pitkin vähän retkelle. Ja kyllähän me käytiinkin sitten vähän spurttailemassa naapurimökin nurtsilla kun ohi käveltiin.

Oman mökin pihalta löytyi yksi suloinen krookus kevättä julistamassa. Vanhan kukkapenkin kohdalle se kuulema oli noussut.




Basso harrasti komeana olemista vanhan ladon edessä. Hyvin mätsää noi värit!
Kotimatkalla pysähdyttiin, että sain kuvata kurjen, joka hengaili tien viereisellä pellolla. Vähän aikaa se meitä sieti, mutta päätti sitten poistua vähän kauemmas parinsa luokse.






Kun käytiin Basson kanssa kävelyllä, niin ei paljon muuta koirasta näkynyt kuin peräreikä kun se paineli pitkin metsätietä aina niin kauas kuin vain pienen koiran rohkeudella uskalsi.