Laitan tännekin näkyville koulutehtävän jonka palautin tuossa muutama päivä takaperin. Tehtävänantona oli kertoa kattavasti koirien viestinnästä, ongelmista viestinnässä toisten koirien ja ihmisten kanssa sekä ihmisten aiheuttamista ongelmista.
Koirien viestinnän peruspilarit ovat pysyneet samanlaisina siitä lähtien kun koiran kehitys alkoi sudesta. Koirat viestivät äänillä, kehollaan ja hajuilla. Jokaisella koiralla on syntyjään valmiudet laajaan viestintään, mutta osa sosiaalisista taidoista kehittyy tai jää kehittymättä, riippuen siitä kuinka paljon koira saa harjoittaa viestinnän keinoja pentuaikanaan.
Koirien viestinnän peruspilarit ovat pysyneet samanlaisina siitä lähtien kun koiran kehitys alkoi sudesta. Koirat viestivät äänillä, kehollaan ja hajuilla. Jokaisella koiralla on syntyjään valmiudet laajaan viestintään, mutta osa sosiaalisista taidoista kehittyy tai jää kehittymättä, riippuen siitä kuinka paljon koira saa harjoittaa viestinnän keinoja pentuaikanaan.
Muutamista koirakirjoista olen huomannut eleiden ja viestinnän tutkimisen olevan hyvin yksioikoista. Tai ainakin näin niissä kirjoissa annetaan ymmärtää. Jos koiran häntä heiluu, se on iloinen. Entäpä se koira jonka häntä heiluu jäykästi puolelta toiselle samalla kun koko koiran keho on jännittynyt? Koiran eleet muodostavat niin laajan kirjon asioita ja vivahteita, ettei niitä opi lukemaan virheettömästi. Katsoessani omia koiriani, saatan nähdä ensin jotain toista, mutta katsoessani uudelleen, mielipiteeni muuttuu.
On kuitenkin tietynlaisia perusasentoja ja eleyhdistelmiä joita koirat käyttävät rodusta riippumatta.
Neutraali koira on rento ja pitää häntänsä normaaliasennossa (yleensä alaviistossa, pois lukien rodut joiden häntä lepää selän päällä).
Kiinnostunut koira on valpastunut. Sen häntä nousee ylemmäs, korvat suuntautuvat kohti kiinnostavaa asiaa ja koiran painopiste saattaa siirtyä hieman eteen tarkkailtaessa.
 |
 |
Leikkisä koira kumartaa etupäätään kohti maata ja heiluttaa häntäänsä.
 |
| Klassinen leikkiinkutsuasento. Utelias tanskandoggi vastasi kutsuun kumartumalla itsekin ja läiskimällä tassuillaan. |
Alistuva koira paljastaa vatsansa ja vetää häntäänsä kohti takajalkoja. Alistumista voi tehostaa virtsaaminen.
Yllä olevassa videossa ja alla olevassa kuvasarjassa pentukoira (vaalea narttu) tervehtii vanhempaa koiraa (10-vuotias uros). Kummassakin näkyy hyvin pennun alistuvat eleet vanhempaa koiraa tervehtiessä.
Pelokkaan koiran tunnistaa vähän takapainoisesta asennosta. Korvat painuvat niskaan ja kuonon lihakset jännittyvät niin että suupielet venyvät taakse. Pelokas koira kohottaa kuonoaan yläviistoon ja välttelee katsetta.
Hyökkäävän koiran pää puolestaan asettuu kuono alaspäin. Koiran karvat nousevat selästä häntään ja niskaan asti pystyyn ja häntä on selän jatkona. Kuonon lihakset kiristyvät ja koira paljastaa hampaansa. Korvat hyökkäävällä koiralla on pystyssä
Puolustautuva koira on vähän epävarma/pelokas, mutta on tarpeen tullen valmis puolustautumaan. Sen painopiste on takana, häntä alhaalla ja kuono ylöspäin kohti uhkaa. Puolustautuva koira voi myös näyttää hampaitaan.
 |
| Tässä kuvassa on hyvä esimerkki koirasta joka ei ole sosiaalistunut muihin koiriin tarpeeksi monipuolisesti nuorella iällä. Kääpiöpinseriuros Onni uhkaili hyvinkin "turhaan" pienelle Oskarille, joka osasi käyttäytyä kohteliaasti ja pysyä sopivan välimatkan päässä. Onnia pelotti ja samalla se yritti puolustaa omistajaansa jota Oskari olisi halunnut käydä tervehtimässä. |
Uhkaava koira pitää häntäänsä selän yläpuolella itsevarmana. Osa sen selän ja niskan karvoista on pystyssä ja koira seisoo ryhdikkäänä tanakassa asennossa.
Nämä perusasennot on kuvattu kirjassa Pelkopurija ja huomionhakija (Koskentalo 2008). Koirat eivät käytä kaikkia eleitä yhtä selkeästi tai yhtä johdonmukaisesti.Esimerkiksi taistelukoiriksi jalostetut rodut eivät välttämättä näytä merkkejä tulevasta aggressiosta yhtä selkeästi kuin esimerkeissä on kuvattu.
Koirat käyttävät viestinnässään myös ääniä. Koirat osaavat murista, vinkua, ulvoa, haukkua ja päästää kaikenlaisia muitakin ääniä joilla kaikilla on oma merkityksensä. Koirat viestivät keskenään samanlaisin äännähdyksin. Mitä matalampaa murinaa koira pitää, sitä totisempi tilanne on. Matala haukku kertoo yleensä puolustavasta tai vartioivasta koirasta, kun taas korkea ja kimeä haukku voi kertoa innostuneisuudesta tai pelosta. Äkillisesti ja voimakkaasti säikähtänyt tai paljon kipua kokeva koira voi kiljua. Ihmisten kanssa koirat voivat kukin kehittää oman yksilöllisen tapansa äännellä. Hassut äänet saavat omistajan huomion ja tokihan tällainen käytös vahvistuu ajan kanssa. Esimerkkinä Basso kääpiöpinseri, joka osaa käyttää erilaista haukun ja ulvahduksen yhdistelmää, kun se innostuu ja haluaa leikkiä meidän kanssamme. Tätä ääntä se monesti pitää silloin kun se on makuuhuoneen sängyllä johon sillä ei ole asiaa ilman lupaa.
Äänillä koirat viestivät toisilleen ja ihmisille kun näköyhteys on katkennut. Koirat käyttävät ääntään kuitenkin monipuolisesti myös kehon eleiden lisäksi, sillä mitä useammalla tavalla koira viestii toiselle, sitä selkeämpi viesti siitä muodostuu ja väärinkäsityksiltä vältytään. Eleiden ja äänien käyttö kommunikoinnissa riippuu välimatkasta, joka viestijöiden välillä on. Koira esimerkiksi saattaa ulvoa kootessaan "laumaansa" takaisin yhteen jäädessään yksin. Välimatkalla on väliä myös silloin kun käytetään elekieltä. Pelkäävä koira vaihtaa käyttäytymistään sen mukaan, onko sillä mahdollisuus paeta paikalta, vai pitääkö sen puolustautua.
Hajut ovat vielä yksi keino vahvistaa viestin sanomaa. Pelkäävä koira erittää erilaista hajua toisiin kuin neutraali tai vahvasti aggressiivinen. Ulkona merkkailevat koirat jättävät myös viestejä, joita muut koirat tutkivat ohi kulkiessaan.
 |
| Wilma käyttää alistumiselkeitä kertoakseen uteliaille poneille ettei ole ollenkaan vaarallinen. |
Koirien ongelmat keskinäisessä viestinnässä voivat johtua muutamista asioista. Rodut ovat ulkonäöltään keskenään niin erilaisia, etteivät erilaisten rotujen edustajat välttämättä ymmärrä toistensa eleitä tai ääniä. Jos koira on pentuaikana saanut hyvin vähän koirakontakteja tai emo ei ole osannut opettaa pennuille oikeanlaista käyttäytymistä, voi koiralla olla tulevaisuudessa vaikeuksia toisten koirien eleiden lukemisessa.
Olen huomannut viestintävaikeuksia muutamien koirayksilöiden kohdalla esimerkiksi koirapuistossa käydessäni. Kerran oma labradorinnoutajani ei vain kyennyt ymmärtämään mitä lyttykuonoinen ranskanbulldoggi halusi sen kanssa viestiä. Kuumana kesäpäivänä kyseisen ranskanbulldoggin hengitys rohisi paljon sen läähättäessä. Oma koirani pelkäsi tätä kummallista ääntä eikä suostunut leikkimään, toisen koiran ystävällisistä aikeista huolimatta. Myös hännän puuttuminen ja koiran jäykempi rakenne saattoivat hyvin vaikuttaa tähän viestintäongelmaan.
Villakoiran turkki usein leikataan ja kuivataan niin että se on mahdollisimman tuuhea. Tällaisesta koirasta muiden on vaikea nähdä esimerkiksi sitä, onko kyseisellä koiralla niskakarvat pystyssä. Nämä ongelmat koskevat myös ihmisiä. Koira jolla on paljon ylimääräistä nahkaa pään alueella, on ihan erilainen lukea kuin normaalilla nahan määrällä varustettu koira. Useilla roduilla myös on pitkä karva silmien edessä, joka vaikeuttaa koiran lukemista. Fiksu omistaja sitoo pitkän karvan poissa koiran silmiltä, jotta toiset koirat näkevät kaverinsa silmät ja jotta koira itse näkee paremmin muiden koirien eleet. Esimerkkejä olisi lukemattomia, hännättömistä koirista koiriin jotka on jalostettu hyvin eleettömiksi.
Suuresta ulkonäkökirjosta huolimatta koirat kuuluvat kaikki samaan lajiin. Rodut, joiden hännän normaali asento on selän päällä kippuralla, tai muuten hyvin pystyssä, erottuvat sellaisista joiden hännät normaalisti roikkuvat alhaalla tai jopa jalkojen välissä. Esimerkiksi afgaaninvinttikoirilla hännän normaaliasento liikkuessa on korkealla selän päällä ja tämä voi vaikuttaa toisista koirista uhkaavalta.
Itselläni on espanjalainen rescuegalgo, joka on paljon hienovaraisempi omissa eleissään kuin monet muut koirat. Se ei käytä paljoa energiaa asiansa kertomiseen, mutta monet koirat eivät ymmärrä niin pienimuotoista vihjausta. Luulen että Wissi on elänyt koko elämänsä suuressa koiralaumassa joko metsästäjän hoidossa tai kadulla. Kummassakin tapauksessa se on varmasti pennusta asti saanut enemmän oppia toisilta koirilta kuin keskiverto kotikoira. Useat koirat koirapuistossa eivät ole välttämättä edes huomanneet Wissin hienovaraisia vihjeitä ja yksittäisiä eleitä. Ne otetaan huomioon vasta sitten kun Wissi joutuu voimistamaan eleitään huomattavasti näkyvimmiksi.
Wissin pieniä eleitä aamuruualla.
Muiden koirakontaktien vähyys tai puuttuminen kokonaan nuoruusiällä, tekee koirasta aina epävarmemman toisten koirien keskellä. Jotkut koirat reagoivat epävarmuuteensa hyökkäämällä ja toiset pakenemalla. Tällaisten koirien kanssa olisi tärkeää saada paljon kokemuksia selkeästi ja rauhallisesti käyttäytyvistä koirista, jotka eivät aiheuta tarpeetonta uhkaa ”lukutaidottomalle” koiralle.
 |
| Yllä olevassa kuvassa suomenajokoira on tullut koirapuistoon, jossa oli jo suuri määrä toisia koiria. Afgaanit kävivät tervehtimässä uuden tulokkaan hyvin rauhallisesti ja ystävällisesti. Ajokoira näytti hyvin jännittyneeltä, kun toiset tutkivat sitä. Sen häntä heilui alhaalla ja se kulki vähän kumarassa alistumisen merkiksi. Ajokoirilla hännän normaaliasento on alhaalla, joten tämä koira saattoi luulla afgaaneja jännittyneiksi ja kokea ne ehkä hieman uhkaavana. Tilanne kuitenkin päättyi siihen, että afgaanien mielenkiinto uutta tulokasta kohtaan loppui ja ne lähtivät jatkamaan omia puuhiaan. |
 |
Koirat osaavat muokata omaa käyttäytymistään niin että ne saavat ihmisen ymmärtämään itseään paremmin. Koiran käytös ihmistä kohtaan voi olla suurieleisempää ja koira voi oppia ihan uusikäyttäytymismalleja joilla saa ihmisen huomion.
Tässä hyvänä esimerkkinä Wissi, jonka kongi meni tv-tason alle. Wissi yritti aikansa saada kongia itse pois, mutta kun ei onnistunut, lähti hakemaan apua. Itse olin olohuoneessa ja seurasin tilannetta. Wissi kävi hakemassa avomiehen toisesta huoneesta (minä huikkasin ääneen että Wissi tuli hakemaan apua). Se kävi tuijottamassa keittiössä miestä ja tuli takaisin olohuoneeseen. Ai sitä riemua kun kongi yhdessä otettiin tason alta takaisin käyttöön.
|
Ihminen voi myös itse aiheuttaa ongelmia koiran viestinnän oikeanlaisessa kehittymisessä. Nuori koira
tarvitsee lisää turvallisia koirakontakteja muuttaessaan uuteen kotiin ja jos omistaja varjelee koiraa liikaa, sen hyvä sosiaalistumiskausi jää väliin. Innokas jo aikuisen kokoon kasvanut nuori koira voi taas joutua ongelmiin jos se ei osaa lukea toisten koirien eleitä. Liian suojelevainen omistaja voi varjella koiraansa liikaa. Jos koira viedään aina pois konfliktitilanteesta, se ei osaa itse ratkaista sitä jatkossakaan ilman ihmisen apua.
Useilla ihmisillä on puutteita oman koiransa viestien tulkitsemisessa. Tämä aiheuttaa monia ongelmia koulutuksessa sekä kotielämässä. Olisi erittäin tärkeää että omistaja ymmärtäisi koiraansa parhaiten, sillä jokainen koira on aina yksilö ja viestii omalla tavallaan. Lemmikkieläinliikkeessä töissä ollessani asiakkaana kävi nainen jolla oli noin puolivuotias kääpiösnautseri, hänen ensimmäinen koiransa. Hän tuli ostamaan villapaitaa koiralle, mutta koko juttu tyssäsi siihen että koira ei antanut naisen pukea. Nainen oli selvästi epävarma ja koira tiesi että rimpuilemalla ja hampaita näyttämällä se pääsee pois tilanteesta. Menin auttamaan koiran pukemisessa ja selitin että pukemiseenkin pitää totuttaa pikkuhiljaa. Enemmän jutellessamme ymmärsin, ettei nainen ymmärrä koiraansa ollenkaan. Hän oli jo alkanut pelätä koiraansa, koska se puri kipeästi. Sain huomata itsekin että nuori koira oli tosissaan kun se iski hampaansa omistajansa käsivarteen. Nainen lähetti koiralle signaaleja omasta epävarmuudestaan ja koira tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Nainen ja koira poistuivat ilman takkia, mutta nainen ei suostunut ymmärtämään miksi koira käyttäytyy, kuten käyttäytyy.
Pienenä minulle jo opetettiin, ettei koiraa saa silittää pään päältä vaan mieluummin leuan alta. Paljon on niitä ihmisiä, jotka kumartuvat pienen kääpiöpinserin ylle ja ojentavat kädet rapsutuksiin. Seuraavaksi kuuluu ”Ai, se onkin vihainen.” Omasta mielestäni oma kääpiöpinserini on kohtuullisen terävä yksilö ja tällaisen kanssa koiran käytöksen väärä lukeminen tai väärien viestien antaminen koiralle ei ole hyvä. Koira voi kokea uhkaavana ihmisen kumartamisen koiran ylle. Toinen koirakin voi yrittää alistaa toista laskemalla kuonon tai tassun toisen selän/sään päälle.
Eläintenkouluttajana ihmisen ja koiran väliseen viestintään tulee kiinnittää paljon huomiota. Loppujen lopuksi kaikki mitä ihminen koiran kanssa tekee, on samalla viestimistä koiran kanssa. Ihminen saattaa opettaa koiralle juuri väärää asiaa, mitä on aikonut, jos toimii koiran mielestä liian myöhään tai liian aikaisin palkkion antamisessa.
Lopuksi on vielä lisää esimerkkikuvia erilaisista tilanteista joissa koirat käyttävät viestintää  |
| Kääpiöpinseri Basso oli tutustumassa kaverin dalmatialaiseen. Basso on epävarma koira ja Frans on todella vilkas ja ehkä vähän päällekäyvä (tarkoitan tällä sitä ettei se välttämättä "ehdi" jäädä lukemaan toisen koiran antamia signaaleja, vaan ryntää suin päin tutustumaan). Tässä kuvassa Frans yritti hyvin varovaisesti tutustua (pysyi paikoillaan), mutta Basso ei kestänyt minkäänlaista lähestymistä. |
 |
| Rauhallinen aikuinen koira antaa pennun haistella itseään, eikä hermostu pennun lähentymisyrityksistä. Pentukoirat kulkevat jonkin aikaa niin sanotulla "pentupassilla" jolloin aikuiset koirat eivät suhtaudu niiden riehumiseen niin tosissaan. |
 |
Kolmen kuvan sarja.
Ensimmäisessä kuvassa Basso pyytää Oskaria leikkiin. Oskaria ei kiinnosta alkaa leikkimään, joten se haukottelee (2. kuva, rauhoittava signaali). Haukottelun jälkeen Oskari kääntää päätä vähän pois päin ja laskee sen lattialle (3. kuva).
|
 |
| Nuori afgaaninvinttikoira yritti saada sekarotuisen pienen narttukoiran leikkimään. Afgaani alkoi ulvomaan ja haukkumaan saadakseen huomiota. Pieni narttu oli omistajansa jaloissa ja teki rauhoittavia eleitä (käänsi päätään/ koko vartaloaan pois päin toisesta koirasta). |
 |
Tätä tilannetta edelsi potentiaalinen vaaratilanne, jossa afgaanien keskellä piilossa oleva italianvinttikoira joutui viiden afgaanin ja yhden salukin takaa-ajamaksi. Afgaaninuorukaiset ja yksi vanhempi narttuafgaani kiihtyivät tilanteesta silmin nähden ja yrittivät saada vieheensä uudelleen liikkelle. Onneksi mitään ei sattunut.
|
Lähteet:
Horowitz Alexandra, Koiran silmin (2011)
Koskentalo Helena, Pelkopurija ja huomionhakija (2008)
Mujunen Salme, Pennun polku puolivuotiaaksi
1 Jälkeä kirjassa