Sillä aikaa, no ei nyt ihan sillä aikaa kun en voi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa. Mutta kuitenkin aikaisemmin Wissi sai kynnenleikkuuoperaation. Lopuksi Wissi kiitti, ja kysyin että eihän se niin kamalaa ollut kuin luulit.

 Opas Oskari on syntynyt 30.9.2008. Väriltään hän on musta vaikka sekaan on eksynyt ehkä kaksi valkoista karvaa. Oskaria luullaan usein rottweileriksi, varmaan tuon massiivisen pään vuoksi. Oskarin isä on Upwards kennelin Upwards John Wayne ja äiti Muistokas Sissi.
Oskari on lauhkea ja leppoisa labradori joka kuolaa vähän turhan paljon.

Ihan vielä Oskari ei ole virallisesti minun nimissäni, mutta kunhan saan maksut kuntoon ja paperit tänne meille niin alkaa olla aika valmista. Tänään minulle tosiaan soitti Kirsi Vass Opaskoirakoululta, ja tätä puhelua sitä onkin odotettu. Koko ajan luulin että tietoa saa vasta elokuun tietämillä ja olin alistunut kohtalooni. Mikä olisikaan ollut piinallisempi yllätys kuin soitto etelästä että me ollaan nyt päätetty mitä Oskarin kohdalla tehdään. Minä yritin pysyä nahoissani kun odottelin lauseelle jatkoa ja kun sain kuulla että Oskarin koulutusta ei jatketa, oli ihan pakko kysyä että saako nyt hurrata :D Meinasi itku tulla kun ajattelin että Oskari on nyt ihan meidän ikioma. On se niin ihana<3 Juteltiin hetki näistä paperihommista ja sitten kun puhelu oli loppu niin minun piti aika moneen kertaan vielä ääneen hihitellä ja kiljua kun oli niin ihanaa. Ihan loistava päivä tänään!

Nyt voi suunnitella menevänsä Osen kanssa vaikka johonkin harrastamaan syksymmällä! Voi tätä ihmisen riemua! Koira ei mitään ymmärrä, mutta teki ihan vaikuttavan tempun, kun kerroin sille että se jää nyt meille. Tultiin just pihalle ja Oskarilla oli tapansa mukaan remmi jäänyt kainalon alle. Pyysin Oskaria pysähtymään ja olin menossa nostamaan tassua että saan remmin pois. Poikahan oli nopea ja nosti tassunsa itse niinkuin olisi aina niin tehnyt. Ja NIIN KAUAN minä olen sitä yrittänyt vähitellen opettaa, mutta ei se ole tajunnut.


Taidan mennä vähän ulos noiden kanssa vielä tänään. Flunssa estää kävelylenkit, mutta jos tuohon takapihalle vaikka menisi puuhaamaan.

ELÄMÄ ON IHANAA!!

Tänään otin muutamia kuvia taas hauvoista ja innostuin laittaan (taas) uutta väriä blogille. Nyt ollaan oranssissa menossa. Mutta tässä muutama söpöläinen sunnuntailta.

Koirat sai kaksi uutta petiä. Yksi vanha meni roskiin ja toisesta vanhasta meni pehmusteet roskiin, vain runko jäi. Nakkasin nuo pedit lattialle tuollain peräkkäin ja koska wissi meni ensin ja levittäytyi vähän kummallekin, ei Oselle jäänyt enää yhtään tilaa :o Ei se rassukka jostain syystä halua nukkua Wissin vieressä vaikka hyvin olisivat tuohon mahtuneet. Olen pitänyt huolen että patjat on vähän erillään niin että kummalekin on omensa, eikä niin että Wissi omii vahingossa kaksi.

Patjan sisältö:
Eli mistä peti on tehty. Very simple.
Perus 60cm leveä patja, se kahtia, paitsi että tässä tapauksessa 60x80 eli ei ihan puolikkaista patjoista tehty. Olisi tullut liian isotkin.

Niin ja sitten kangaskaupasta vaan kangasta päälle. Raidallinen kangas löytyi Eurokankaan huonekalukankaiden kilolaarista ja ruskea yksivärinen pakasta.

Sitten ommella surruutellaan palat paikoilleen ja ujutetaan patja pussiin. Ei sen kummempaa, vaikka alkuun ajattelin etten osaa kuitenkaan :D Oon vähän semmoinen että jos menee väärin niin en hevillä ala purkamaan. Onneksi kaikki meni nyt nappiin, eikä ratkojaa kaipailtu.

Mutta eiliseen Toppilansaaren reissuun mennäkseni

Wissi ja Oskari olivat kanssain ulkona ja olivat sitä mieltä että äksöniä olisi päivään saatava. Tottahan minä sen ymmärrän kun itse olen ollut päivän töissä ja koirat kaksistaan kotosalla aamusta asti.
Soittelin kaverille että nyt lähetään vähän ulkoilemaan, ja mentiinkin Toppilansaaren rantaan. En minä, eivätkä koiratkaan ole koskaan siellä käynyt, joten reissu oli kaikille mieleinen. Meren rannalla auringon paisteessa, eikä sääskiäkään niin rannassa ollut vaikka mentiin välillä ihan metsään.
Otin tottakai kuvia reissusta ja niistä monista välittyy hyvin ihana ilma ja koirien riemu kun saivat kummatkin rellestää vapaana pitkästä aikaa. (Wissi tosin piti ottaa kiinni melkein heti kun paras juoksuvauhti laantui koska nokka vei neitiä vähän turhan kauaksi ja olisi voinut koira kadota reissuun.

Oma mokahan se on ettei ole koiraansa opettanut seisomaan pienestä pitäen. Olisi ollut hauska saada Oskarista sivuprofiilia mutta ei tuo köyryselkä oikein tahtonut millään pysyä paikoillaan. Jos selkä oli suorassa niin se oli kuitenkin juuri istumassa alas, tai jos koira seisoi niin se seisoi vinossa, mutkalla ja kierteellä. Ihan takuulla. Mutta hauskaa oli ja Oskarikin sai olla koko ajan irti, ellei sitä lasketa kun tuli kultsi vastaan ja otin Oskarin kiinni ettei tule liikaa riehumista.