Toisella kertaa käytiin Wissin kanssa pikkutättärän kotosalla viemässä 1-vuotislahja. Lahjan karvainen pää näkyykin Wissin pään takaa. Ensimmäinen oma koira! Wissi meni ympäri asuntoa nuuskien ja tyttö tepsutteli perässä.


Tällä kertaa ei muuta kuin söpöjä lapsi ja koira -kuvia tarjolla.

Oskarin ei tarvinut mennä koirapuistoon saakka, kun yhtenä päivänä saatiin ihana leijona kaveriksi. Pienen hetken Oskari malttoi keskittyä leikkimiseen ja juoksemiseen, mutta pian hajut vei voiton leikkikaverista ja jatkettiin matkaa omiin suuntiimme. Emme siis minä ja Oskari kuitenkaan, me jatkettiin samaa matkaa.




Toisena koulupäivänä lähdin aamulla Vantaan opaskoirakoululle. Ai että mitä muistoja tulvahti mieleen, kun ajoin auton parkkiin ja kävelin toimistolle. Saatoinpa laittaa vielä samaan parkkiin, missä oltiin kun Oskari lähti meidän mukaan.


Toimiston seinälle oli kerätty kuvia valmistuneista oppaista ja bongasin sieltä Kikon veljen Killen. Kikosta ei harmi kyllä ollut kuvaa, kuulema siksi, että Kiko oli ehtinzt jo lähteä kouluttajan matkaan kun kuvia oli otettu. Kerroin Oskarista ja sielläpä muistivat Oskarin sisaruksiakin. Vaikka siellä paljon koiria kulkeekin vuodesta toiseen, hyvin näyttää jäävän jokainen pentue jollain tavalla mieleen.


Kykenen nykyään ymmärtämään paremmin opaskoirakoulun kantaa näihin hylkykoiriin. Olin itsekkäästi vain superonnellinen kun Oskari jäi meille, enkä jaksanut uhrata ajatusta sille, että yksi koira on taas tippunut työuralta pois. Alkuun olin hieman pettynyt kun ei ollutkaan kasvattajaa, jolle voisi lähetellä kuvia kasvavasta koirasta ja kertoa miten meillä menee. Työkoiria osaa arvostaa nykyään paljon enemmän ja uskoisin, että Oskaristakin olisi tullut loistava opas, jos se olisi päätetty jättää koulutukseen.


Viimeinen äkkilähtökohde olikin Viikin löytöeläintalo, jonne pääsimme onneksi ilman ennakkoilmoittautumista. Tilat olivat siistit ja hygieniasta huolehdittiin hyvin. Meille esiteltiin koira- ja kissatilat ja meidän ryhmältä tuli paljon kysymyksiä.

Aihe, josta jatkan toisella kertaa, koskettaa löytöeläintalossa työntekijän mainitsemaa ikkunashoppailua. He eivät pidä avoimien ovien päiviä tai mitään muutakaan sellaista, kuten esim. Amerikassa. Heräteostoja tehdään tarpeeksi jo kaupungilla ostoksilla. Eläinten ei tulisi joutua sellaisen kohteeksi.
Viikonlopun ohjelmassa oli Lemmikki- sekä Elmamessut messukeskuksessa. Tästä aiheesta seuraavalla kerralla lisää. Jokainen voi miettiä oman mielipiteensä lemmikkimessujen ja ikkunashoppailun välille, sekä liittää siihen vielä lemmikkien hyvinvointikysymyksen.

Ollaan elelty aika mukavaa syyselämää kun mun ei ole tarvinut olla menossa aamukahdeksasta iltaneljään. On saatu nauttia sitä vähästä valosta mitä syksy tarjoaa ja mietitty tulevaisuutta. Koulussa on menossa yrittäjyyden opinnot ja liiketoimintasuunnitelman laatiminen olisi ajankohtaista. Paljon on ideoita, mutta ne pitäisi jalostaa valmiiksi tuotteiksi.


Äitin kanssa on tullut käytyä ulkoilemassa ja lokakuun puolella kävelin vielä pitkää lenkkiä kotoa vanhempien luokse kerta viikkoon. Lennin kanssa on harjoiteltu hihnakävelyä, se kun ei aina nuorelta mieheltä tahdo luonnistua, mutta on saatu jo muutosta näkyviin.





Yhteisten ulkoiluretkien lisäksi me ollaan Oskarin kanssa matkustettu Helsinkiin kahdestaan, mutta siitä toisessa postauksessa, ettei ihan kaikkea tule ahdettua samaa pakettiin.