Olen kasvanut omien koirieni kanssa valtavasti kouluttajana ja koiratuntijana. Ennen Oskaria, kun asuin vielä kotona, meillä oli Opaskoirakoululta opaspentu Kiko. Kiko oli perheemme ihka ensimmäinen koira ja voi jestas millä hartaudella tätä ihmettä oli odotettu. Toki muutin kotoa, kun Kiko oli vielä ihan pentu, mutta silti, ensimmäinen koirani.

Kiko on epätavallinen labradori. Ei sellainen lullukka jollaisista meillä oli kokemusta ja jollaiseksi labradorit yleensä kuvitellaan. Kiko saattoi teininä puraista jotakuta takapuolesta ja alkaa haastamaan takaisin käskyttävää ihmistä. Voi, kun saisin Kikon uudelleen nyt, kun osaisin ymmärtää sitä paremmin.

Saimme koulutusapua ja ohjeita Opaskoirakoululta. Otin hyvin kirjaimellisesti kaikki ohjeet joita Opaskoirakoulun kouluttaja meille tuolloin antoi. Ohjeet olivat hyvin fyysisiä. En ihmettele, sillä ohjeita antoi aika isokokoinen mies, joka varmasti pärjäsi nuorelle urokselle voimassa. Nahkainen kuristava panta korkealle niskaan lenkeillä ja siitä nyppäiset jos alkaa riehumaan/vetämään yms. Ohjeet toiselta kouluttajalta olisivat voineet olla erilaisia. Menneisyyttä ei kannata murehtia. Onneksi nykyään on viisaampi ja osaa kuunnella kriittisesti ulkopuolisilta tulevia ohjeita.


Kuitenkin tästä ensimmäisestä koirasta ja siihen liittyvistä koulutusvinkeistä johtuen, minun maailmankuvani koirien kouluttamisessa alkoi pakotteilla. Ei yltiöpäisillä, mutta kun oma osaaminen loppui ja koira alkoi hannaamaan vastaan, pistettiin pakotteella takaisin. Nyppäisy hihnasta, kovaääninen perkele, väkisellä kiinni pitäminen yms.

Naksutinkoulutusta koirallesi kirjassa mainitaan, kuinka väkivaltainen käytös ruokkii itseään. Kun koiran saa kuriin ärähtämällä sille voimakkaasti ihminen ruokkii omaa käytöstään lisää. Oma tunnelataus vähenee ja olo helpottuu, mutta vain hetkeksi. Vaikka omalla kohdallani ei ollut kyse eläimen pahoinpitelystä tai muustakaan niin radikaalista, tuntuu oma osaamattomuus silti todella pahalta.

Ainiin, mutta taisin jo aiemmin mainita, ettei menneisyydessä kannata jäädä vellomaan ;) Nyt ollaan jo ihan eri suunnassa menossa. Ja Kikostahan sitten tuli opaskoira ja siinä tehtävässä se toimii vielä tänäänkin. Ei sekään koira onneksi pilalle mennyt, kiitos sen luonteen.

Oskari tuli minulle saman vuoden lopulla kuin Kiko tuli meille asuessani vanhemmillani. Oskarin kanssa on päässyt helpolla, koska Oskari on niin kiltti. Oskari on juuri se labradori, jollaiseksi kaikkia tämän rodun edustajia luullaan esim. koiriin perehtymättömissä perheissä. Oskari antoi minulle aikaa toimia toisin ja opetella uudenlaista lähestymistä koiran kanssa kommunikoimiseen, sillä se ei antanut aihetta laittaa napit vastakkain.

Lisää potkua muutokselle antoi rescue-eläimemme Wissi, joka herkkänä vinttieläimenä ei kestänyt minun korotettua ääntäni, vaan sulkeutui.

Minusta on tärkeää, että olen käynyt ja käyn edelleen joiltain osin tätä muutosta läpi. Kouluttajana minun on helpompi ymmärtää asiakkaitteni lähtökohtia, jos tarjoamani koulutusmenetelmät ovat asiakkaalle ihan vieraita ja edustavat uutta näkökulmaa.


Sain hyvät ohjeet muutoksen jatkoon:
Pidä kiinni oppimisen teoriasta, koiran tekemistä ei saa ottaa henkilökohtaisesti.

Kuulostaa niin simppeliltä. Mutta olen tyytyväinen itseeni. Oskari täytti viime vuoden lopulla kuusi ja olen reilussa kuudessa vuodessa oppinut paljon. Jos kuudessa vuodessa oppii näin paljon niin katsotaan toisen kuuden vuoden päästä uudelleen.


Tästä tekstistä ei ehkä tullut niin jäsenneltyä ja johdonmukaista kuin toivoisin, mutta kirjoittaminen ei olekaan vahvimpia puoliani.

Halusin vain tuoda esille sen, että muutos on mahdollista. Ota selvää koiran käyttäytymisestä, niiden syistä ja seurauksista sekä opettele ymmärtämään eläimen oppimista. Ole aina kriittinen saatuasi neuvoja koiran kanssa toimimiseen ja mieti saamasi neuvot koiran käyttäytymisen ja oppimisen kautta.

Loppuun yhteiskuva ennen Bassoa vuodelta 2010.


























Sekä viime vuoden viimeisiltä päiviltä koko nykyinen porukka.

Mitenhän meillä mahdetaan kujeilla tänä vuonna.



Ainakin pieni pinseri on löytynyt usein sängystä peittojen alta kesken päivän. Portti on jäänyt auki totta kai.

Vuodelle 2015 minulla on kyllä toiveita.
Toivon, että Wissi pysyy vielä hyvässä kunnossa. Jalka ei ole sitä ulospäin näyttänyt vaivaavan, joten toivotaan, että nivelrikon oireet pysyisivät kurissa tänäkin vuonna. Yksi mahdollinen apu tähän on ollut MSM-jauhe, jota Wissi ja Oskari ovat syöneet jo hyvän aikaa ruuan joukossa.
Oskarin kintereet ja ehkä polvetkin pitää kuvauttaa ja toivon, ettei sieltä löydy mitään vakavaa. Takajalat on menneet enempi pihtikinttuisiksi mielestäni tässä ajan kuluessa ja vasemman takajalan kinner kiertyy ikävän näköisesti kävellessä. Tämä katsotaan tässä alkuvuodesta ja kerron sitten löytyikö jotain.
Toivon myös, että vuodesta tulee positiivisella tavalla monipuolinen niin koirien osalta, kuin kaikilla elämän osa-alueilla.



Uusi vuosi meillä otettiin vastaan rauhallisesti. Wissille suihkuttelin Pet Remedyä niin, että koko kämppä haisi yrttiselle. Hengailtiin koko porukka levitetyllä sohvalla alkuillasta vieraiden kanssa ja lopuilta keskenämme. Wissi ehti kuulla pari paukahdusta jo ennen kuutta ulkoillessaan, mutta ei mennyt kovin paniikkiin ja sisällä oli jo ihan rauhallinen. Yömyöhällä koirat kävi vielä uudelleen ulkona ja kaikki meni ihan mukavasti.



Uusi vuosi käynnistyi ja kohta ollaankin jo kuun puolessa välissä. Hihnan päässä koetetaan päästä eroon parin vuoden aikana kertyneestä painosta ja koirat saapi sen myötä toivottavasti paljon reipasta liikuntaa.
Oskarin kanssa olisi tarkoitus käydä metsässä tarpomassa vähän hankilenkkejä kaksistaan nyt kun tuota lunta kerran on. Lumikengät olis kiva hankinta, mutta niitäkin pitäisi vähän kokeilla ensin, että onko ne meidän juttu ollenkaan.
Basson kanssa aiotaan taas parantaa tuota hihnakäyttäytymistä ohitustilanteissa. Basso edistyy niin hienosti kun maltan tehdä sen kanssa edes viikonkin aktiivisesti töitä, mutta on se kumma kun ei olla vieläkään päästy tavoitteeseen. Ei sitä voi kouluttaja muuta kuin osoittaa itseään sormella ja heristää vähän toista sormea. Hyi hyi!
Wissin mielestä yksinolo on edelleen tylsää ja pari naapuria on käynyt meille kertomassa, että koirat ulvovat. Pieniä aikoja kerrallaan joo, paitsi vissiin yhden kerran jopa tunnin verran. Onhan sitä tullut kuvattua monta kertaa koirien yksinoloa, mutta nyt pitää taas siinä ryhdistäytyä ja pitää vähän kirjaa, minkälainen päivärytmi/rutiini aiheuttaa minkäkinlaista oireilua. Skypen kautta on pidetty Wissi hiljaisena nyt parina päivänä, kun sitä on voinut kehua ja komentaa tarvittaessa mikrofonin kautta.
Kirjoitan joskus enemmänkin meidän yksinolorutiineista ja ongelmista yms.


Pohdiskelin tässä uuden vuoden aloitukselle tyypillisesti, mikä tai mitkä olisivat minun tavoitteeni tälle vuodelle. Tällä hetkellä tavoitteet pyörivät yritystoiminnan aloittamisessa ja omassa painonpudottamisessa. Onhan siinä ainakin alkuvuodelle tekemistä ;) Näihin onneksi ehtii palata pitkin vuotta.