Tässäpä on vielä loput kuvat meidän yhdestä puistoreissusta mitä laitoin tuohon Oskarin puistopäivä -merkintään.
Yleistä häröilyä
Basso: Juokse nainen!
Wissi vie porukkaa
Onkohan Basso nopeampi kuin keskiverto kääpiöpinseri :D
Basso uskaltaa kyllä lyödä tyttöjäkin!
Oskari tulee ja pelastaa Basson pulasta
Huomatkaa Oskarin vaaninta!
Note to self: Älä mene puistoon kaikkien kolmen kanssa jos siellä on muitakin, Pliis!
Basso löytyi! Ja kohta mennään lujaa
Ja on muuten ihana kun on syksy! Mustaviinimarjamehua tai teetä, kynttilöitä ja viltti. Oskari varpaiden lämmittäjäksi, Basso kainaloon ja Wissi viereen. Toiselle puolelle Karri ja telkkarista hyvä elokuva!
Miten tulikin vasta nyt mieleen että huomennahan alkaa jo viikonloppu! Tämä viikko on mennyt aika mukavasti ja joutuisasti.
Tänään olin koululla puoli yhdestä muka puoli neljään, mutta lähdin jo aiemmin. Karri on töissä, joten koirat olivat keskenään kun tulin kotiin. Tein ittelleni ruokaa (pitsaa!) ja vein koirat pikapissalle. Päätin jo aiemmin tänään että on Oskarin päivä. Se tarkoittaa sitä että Oskari saa spessukohtelua pitkän koirapuistoreissun ja puuhailun merkeissä.
Jätin iloisen kaksikon huutamaan keskenään ja törmäsin pihalla vastapäiseen naapuriin. Oli ihan pakko kysyä että kuuluuko koirien haukunta heille sisälle asti. Ei kuulemma kuulu, mistä olen erittäin iloinen! Tiedän että meteli kuuluu ainakin yläkertaan, koska sieltä kuului edellisen asukkaan koirien äänet.
No eniveis, Oskarin kanssa me mentiin nappulapussi pullistellen kohti koirapuistoa ja Oskari esitti mallikansalaista. Puistossa oli nuori englanninspringerspanieli? tai joku saman näköinen koira, sekä musta labbispoika 1½ v. Kuten Oskarille usein käy, myös nämä pojat luulivat Oskaria ihanaksi tytöksi ja varsinkin labbis oli todella sinnikäs kiipeämään Oskarin selkään. Onneksi pojat malttoi vähän painiakin ettei mennyt meidän osalta ihan kurjaksi. Sitten Oskaria rupesi hirvittämään kun vähän ajan kuluttua labbis rupesi ärhentelemään muille jotka yritti tulla lähellekään Oskaria.
Oskarilla oli toinenkin ihailija, mutta ihailijan pienestä koosta (cairni) johtuen, Oskari ei ottanut hommaa tosissaan vaan pisti painiksi mokoman nuorukaisen kanssa. Koiria tuli ja meni ja Oskarikin alkoi näyttää jo vähän uupuneelta loppua kohden. Kun oltiin oltu hetken kaksistaan ja puistoon tuli shelttiuros, ei Oskari jaksanut tehdä enää mitään. Siinä kohti päätettiin lähteä kotia kohti.
Ja jotta matka ei olisi tylsä, tein Oskarille muutaman ruudun mihin talloin juustoa ja nappuloita. Niitä sitten nuuskuteltiin hyvä tovi ennen kuin jatkettiin matkaa. Kotimatkalla on myös aroniapensaita ja pari koristeomenapuuta, joten arvaahan sen että Osen kanssa me pysähdyttiin kaikkien niiden kohdalle. Aronioita meni suoraan pensaasta, mutta omenat minä poimin talteen ja niillä harjoiteltiin vauhdikasta luoksetuloa. Nurtsi pöllysi kun Oskari juoksi mun ohi hakemaan omenaa<3
Oskari oli vähän sitä mieltä että ruusunmarjoja olisi pitänyt vielä saada ennen kotiin menoa. Se katseli haikeana pensasta kohti, mutta kerroin sille ettei mahaa kannata täyttää marjoilla jos meinaa syödä vielä jotain iltaruokaakin. Sitten löntystettiin sisälle, tyhjennettiin yksi vesikuppi ja minä istahdin koneelle kirjoittelemaan kuulumisia. Oskari taasen makaa jossain ja vetelee hirsiä.
Niin ja tämä muu porukka joka huuteli keskenään täällä. Ne oli olleet ihan kiltisti. Käytin ne uudelleen ulkona ja nyt kaikki nukkuu ja koti on hiljainen. Alkaa ihan itteäkin väsyttää kun on niin rauhallista.
Tekstin kuvat ei ole tältä päivältä. Tänään oli (ja on) harmaata ja meinaa sadella vettä.
Tänään olin koululla puoli yhdestä muka puoli neljään, mutta lähdin jo aiemmin. Karri on töissä, joten koirat olivat keskenään kun tulin kotiin. Tein ittelleni ruokaa (pitsaa!) ja vein koirat pikapissalle. Päätin jo aiemmin tänään että on Oskarin päivä. Se tarkoittaa sitä että Oskari saa spessukohtelua pitkän koirapuistoreissun ja puuhailun merkeissä.
Jätin iloisen kaksikon huutamaan keskenään ja törmäsin pihalla vastapäiseen naapuriin. Oli ihan pakko kysyä että kuuluuko koirien haukunta heille sisälle asti. Ei kuulemma kuulu, mistä olen erittäin iloinen! Tiedän että meteli kuuluu ainakin yläkertaan, koska sieltä kuului edellisen asukkaan koirien äänet.
No eniveis, Oskarin kanssa me mentiin nappulapussi pullistellen kohti koirapuistoa ja Oskari esitti mallikansalaista. Puistossa oli nuori englanninspringerspanieli? tai joku saman näköinen koira, sekä musta labbispoika 1½ v. Kuten Oskarille usein käy, myös nämä pojat luulivat Oskaria ihanaksi tytöksi ja varsinkin labbis oli todella sinnikäs kiipeämään Oskarin selkään. Onneksi pojat malttoi vähän painiakin ettei mennyt meidän osalta ihan kurjaksi. Sitten Oskaria rupesi hirvittämään kun vähän ajan kuluttua labbis rupesi ärhentelemään muille jotka yritti tulla lähellekään Oskaria.
Oskarilla oli toinenkin ihailija, mutta ihailijan pienestä koosta (cairni) johtuen, Oskari ei ottanut hommaa tosissaan vaan pisti painiksi mokoman nuorukaisen kanssa. Koiria tuli ja meni ja Oskarikin alkoi näyttää jo vähän uupuneelta loppua kohden. Kun oltiin oltu hetken kaksistaan ja puistoon tuli shelttiuros, ei Oskari jaksanut tehdä enää mitään. Siinä kohti päätettiin lähteä kotia kohti.
Ja jotta matka ei olisi tylsä, tein Oskarille muutaman ruudun mihin talloin juustoa ja nappuloita. Niitä sitten nuuskuteltiin hyvä tovi ennen kuin jatkettiin matkaa. Kotimatkalla on myös aroniapensaita ja pari koristeomenapuuta, joten arvaahan sen että Osen kanssa me pysähdyttiin kaikkien niiden kohdalle. Aronioita meni suoraan pensaasta, mutta omenat minä poimin talteen ja niillä harjoiteltiin vauhdikasta luoksetuloa. Nurtsi pöllysi kun Oskari juoksi mun ohi hakemaan omenaa<3
Oskari oli vähän sitä mieltä että ruusunmarjoja olisi pitänyt vielä saada ennen kotiin menoa. Se katseli haikeana pensasta kohti, mutta kerroin sille ettei mahaa kannata täyttää marjoilla jos meinaa syödä vielä jotain iltaruokaakin. Sitten löntystettiin sisälle, tyhjennettiin yksi vesikuppi ja minä istahdin koneelle kirjoittelemaan kuulumisia. Oskari taasen makaa jossain ja vetelee hirsiä.
Niin ja tämä muu porukka joka huuteli keskenään täällä. Ne oli olleet ihan kiltisti. Käytin ne uudelleen ulkona ja nyt kaikki nukkuu ja koti on hiljainen. Alkaa ihan itteäkin väsyttää kun on niin rauhallista.
Tekstin kuvat ei ole tältä päivältä. Tänään oli (ja on) harmaata ja meinaa sadella vettä.
Tämäkin on Basson vika, että Oskari joutuu käymään suihkussa.
Basso on niin sairaannopee merkkailija että Oskari jää aivan liian usein alle. Tuloksena korvien/koko pään pesu.
Löysin jotain ihan mahtavaa tuossa äsken kun odottelin että nämä kuvat latautuvat tänne kaikkien iloksi. Miten voi olla mahdollista etten aikaisemmin ole näitä juttuja löytänyt? Onko ne olleet aina tuossa käsien ulottuvilla? Harmittelin niin kovin kun kävijälaskuri on jo muutamaan otteeseen haihtunut sivuilta, enkä koskaan ole perillä siitä kuinka moni sivuilla käy.
Löysin siis tarkkoja tietoja siitä, millä hakusanoilla blogiin on päädytty, kuinka moni tänne on eksynyt perustamisen (2009) jälkeen ja mistä maista tänne on eksytty. Nyt kaikki varmaan naureskelee että etkös tuota tiennyt, mutta määpäs olen ihan mielissään!
Entäs tämän päivän asia sitten:
Ajateltiin ilahduttaa eräänä päivänä koiria uudella pehmolelulla kun edellisestä on jäljellä enää erittäin tarkasti kaluttu nahka eli kuoret.
Pyysin Bassoa odottelemaan että saisin otettua kuvan sammakosta kun se vielä oli elämänsä kunnossa. Kyllähän kaikki koiraihmiset tietää ettei tällainen kauaa kestä kolmen koiran tiukoissa taisteluissa. Basso yritti kovasti osallistua kuvaukseen ja meinasi tippua sohvalta kun olisi pitänyt päästä jo lelun kimppuun.
Huomatkaa seinällä komea Oskari! Kuvan on ottanut minun iskä ja me teetettiin siitä canvastaulu 60x80 muistaakseni.
Eräs kaunis aamu olohuoneessa:
Tästä kuvasta joku saattaa tunnistaa jotain vihreää...
Ei siinä tainnut mennä kuin korkeintaan seuraavaan päivään että sammakosta alkoi tulla koipipaloja ja vähän vaikka minkälaista palaa. Riepu(rievut) joka siitä jäi jäljelle ovat sitten sitäkin rakkaampia.
Vasten valoa otetuissa kuvissa huomasin että koti kaipaa hieman siivoamista. Pölyn leijumista hetken katsottuani siivosinkin oikein huolella.
Niin ja jotten ihan unohda, Oskarin temppukoulu on tuloillaan, pikkuhiljaa. Kunhan saisi vähän kuvattuakin asiaan liittyvää. Pelkkä luettelo olisi niin tylsä (varsinkin kun Oskari osaa niin vähän juttuja).
Löysin siis tarkkoja tietoja siitä, millä hakusanoilla blogiin on päädytty, kuinka moni tänne on eksynyt perustamisen (2009) jälkeen ja mistä maista tänne on eksytty. Nyt kaikki varmaan naureskelee että etkös tuota tiennyt, mutta määpäs olen ihan mielissään!
Entäs tämän päivän asia sitten:
Ajateltiin ilahduttaa eräänä päivänä koiria uudella pehmolelulla kun edellisestä on jäljellä enää erittäin tarkasti kaluttu nahka eli kuoret.
Pyysin Bassoa odottelemaan että saisin otettua kuvan sammakosta kun se vielä oli elämänsä kunnossa. Kyllähän kaikki koiraihmiset tietää ettei tällainen kauaa kestä kolmen koiran tiukoissa taisteluissa. Basso yritti kovasti osallistua kuvaukseen ja meinasi tippua sohvalta kun olisi pitänyt päästä jo lelun kimppuun.
Huomatkaa seinällä komea Oskari! Kuvan on ottanut minun iskä ja me teetettiin siitä canvastaulu 60x80 muistaakseni.
Eräs kaunis aamu olohuoneessa:
Tästä kuvasta joku saattaa tunnistaa jotain vihreää...
Ei siinä tainnut mennä kuin korkeintaan seuraavaan päivään että sammakosta alkoi tulla koipipaloja ja vähän vaikka minkälaista palaa. Riepu(rievut) joka siitä jäi jäljelle ovat sitten sitäkin rakkaampia.
Ups! Se tippui Wissin päälle. Kuinka täytyy toimia?
Vasten valoa otetuissa kuvissa huomasin että koti kaipaa hieman siivoamista. Pölyn leijumista hetken katsottuani siivosinkin oikein huolella.
Onko Bassossa vähän irvikissaa?
Niin ja jotten ihan unohda, Oskarin temppukoulu on tuloillaan, pikkuhiljaa. Kunhan saisi vähän kuvattuakin asiaan liittyvää. Pelkkä luettelo olisi niin tylsä (varsinkin kun Oskari osaa niin vähän juttuja).
