Miten tulikin vasta nyt mieleen että huomennahan alkaa jo viikonloppu! Tämä viikko on mennyt aika mukavasti ja joutuisasti.

Tänään olin koululla puoli yhdestä muka puoli neljään, mutta lähdin jo aiemmin. Karri on töissä, joten koirat olivat keskenään kun tulin kotiin. Tein ittelleni ruokaa (pitsaa!) ja vein koirat pikapissalle. Päätin jo aiemmin tänään että on Oskarin päivä. Se tarkoittaa sitä että Oskari saa spessukohtelua pitkän koirapuistoreissun ja puuhailun merkeissä.
Jätin iloisen kaksikon huutamaan keskenään ja törmäsin pihalla vastapäiseen naapuriin. Oli ihan pakko kysyä että kuuluuko koirien haukunta heille sisälle asti. Ei kuulemma kuulu, mistä olen erittäin iloinen! Tiedän että meteli kuuluu ainakin yläkertaan, koska sieltä kuului edellisen asukkaan koirien äänet.

No eniveis, Oskarin kanssa me mentiin nappulapussi pullistellen kohti koirapuistoa ja Oskari esitti mallikansalaista. Puistossa oli nuori englanninspringerspanieli? tai joku saman näköinen koira, sekä musta labbispoika 1½ v. Kuten Oskarille usein käy, myös nämä pojat luulivat Oskaria ihanaksi tytöksi ja varsinkin labbis oli todella sinnikäs kiipeämään Oskarin selkään. Onneksi pojat malttoi vähän painiakin ettei mennyt meidän osalta ihan kurjaksi. Sitten Oskaria rupesi hirvittämään kun vähän ajan kuluttua labbis rupesi ärhentelemään muille jotka yritti tulla lähellekään Oskaria.

Oskarilla oli toinenkin ihailija, mutta ihailijan pienestä koosta (cairni) johtuen, Oskari ei ottanut hommaa tosissaan vaan pisti painiksi mokoman nuorukaisen kanssa. Koiria tuli ja meni ja Oskarikin alkoi näyttää jo vähän uupuneelta loppua kohden. Kun oltiin oltu hetken kaksistaan ja puistoon tuli shelttiuros, ei Oskari jaksanut tehdä enää mitään. Siinä kohti päätettiin lähteä kotia kohti.


Ja jotta matka ei olisi tylsä, tein Oskarille muutaman ruudun mihin talloin juustoa ja nappuloita. Niitä sitten nuuskuteltiin hyvä tovi ennen kuin jatkettiin matkaa. Kotimatkalla on myös aroniapensaita ja pari koristeomenapuuta, joten arvaahan sen että Osen kanssa me pysähdyttiin kaikkien niiden kohdalle. Aronioita meni suoraan pensaasta, mutta omenat minä poimin talteen ja niillä harjoiteltiin vauhdikasta luoksetuloa. Nurtsi pöllysi kun Oskari juoksi mun ohi hakemaan omenaa<3

Oskari oli vähän sitä mieltä että ruusunmarjoja olisi pitänyt vielä saada ennen kotiin menoa. Se katseli haikeana pensasta kohti, mutta kerroin sille ettei mahaa kannata täyttää marjoilla jos meinaa syödä vielä jotain iltaruokaakin. Sitten löntystettiin sisälle, tyhjennettiin yksi vesikuppi ja minä istahdin koneelle kirjoittelemaan kuulumisia. Oskari taasen makaa jossain ja vetelee hirsiä.


Niin ja tämä muu porukka joka huuteli keskenään täällä. Ne oli olleet ihan kiltisti. Käytin ne uudelleen ulkona ja nyt kaikki nukkuu ja koti on hiljainen. Alkaa ihan itteäkin väsyttää kun on niin rauhallista.

Tekstin kuvat ei ole tältä päivältä. Tänään oli (ja on) harmaata ja meinaa sadella vettä.