Koirat sai kaksi uutta petiä. Yksi vanha meni roskiin ja toisesta vanhasta meni pehmusteet roskiin, vain runko jäi. Nakkasin nuo pedit lattialle tuollain peräkkäin ja koska wissi meni ensin ja levittäytyi vähän kummallekin, ei Oselle jäänyt enää yhtään tilaa :o Ei se rassukka jostain syystä halua nukkua Wissin vieressä vaikka hyvin olisivat tuohon mahtuneet. Olen pitänyt huolen että patjat on vähän erillään niin että kummalekin on omensa, eikä niin että Wissi omii vahingossa kaksi.

Patjan sisältö:
Eli mistä peti on tehty. Very simple.
Perus 60cm leveä patja, se kahtia, paitsi että tässä tapauksessa 60x80 eli ei ihan puolikkaista patjoista tehty. Olisi tullut liian isotkin.

Niin ja sitten kangaskaupasta vaan kangasta päälle. Raidallinen kangas löytyi Eurokankaan huonekalukankaiden kilolaarista ja ruskea yksivärinen pakasta.

Sitten ommella surruutellaan palat paikoilleen ja ujutetaan patja pussiin. Ei sen kummempaa, vaikka alkuun ajattelin etten osaa kuitenkaan :D Oon vähän semmoinen että jos menee väärin niin en hevillä ala purkamaan. Onneksi kaikki meni nyt nappiin, eikä ratkojaa kaipailtu.

Mutta eiliseen Toppilansaaren reissuun mennäkseni

Wissi ja Oskari olivat kanssain ulkona ja olivat sitä mieltä että äksöniä olisi päivään saatava. Tottahan minä sen ymmärrän kun itse olen ollut päivän töissä ja koirat kaksistaan kotosalla aamusta asti.
Soittelin kaverille että nyt lähetään vähän ulkoilemaan, ja mentiinkin Toppilansaaren rantaan. En minä, eivätkä koiratkaan ole koskaan siellä käynyt, joten reissu oli kaikille mieleinen. Meren rannalla auringon paisteessa, eikä sääskiäkään niin rannassa ollut vaikka mentiin välillä ihan metsään.
Otin tottakai kuvia reissusta ja niistä monista välittyy hyvin ihana ilma ja koirien riemu kun saivat kummatkin rellestää vapaana pitkästä aikaa. (Wissi tosin piti ottaa kiinni melkein heti kun paras juoksuvauhti laantui koska nokka vei neitiä vähän turhan kauaksi ja olisi voinut koira kadota reissuun.

Oma mokahan se on ettei ole koiraansa opettanut seisomaan pienestä pitäen. Olisi ollut hauska saada Oskarista sivuprofiilia mutta ei tuo köyryselkä oikein tahtonut millään pysyä paikoillaan. Jos selkä oli suorassa niin se oli kuitenkin juuri istumassa alas, tai jos koira seisoi niin se seisoi vinossa, mutkalla ja kierteellä. Ihan takuulla. Mutta hauskaa oli ja Oskarikin sai olla koko ajan irti, ellei sitä lasketa kun tuli kultsi vastaan ja otin Oskarin kiinni ettei tule liikaa riehumista.