Straight from the horse's mouth 30.10.2010 kirjoitettua

Torstaista asti on vietetty kehittävää syyslomaa.. Tähän liittyy Oskarin osalta Pytkynharjun jyrkkien rinteiden kipuaminen Wissi, minun ja Karrin kanssa.
Torstaina saavuttiin mökille viiden jälkeen. Vastassa oli viemärin löyhkä joka ilmeisesti hidasti vain minua ja äitiä. Illalla syöpöteltiin, koirat ei kyllä syöneet muuta kuin oman ruokansa ja vähän makkaraa. Perjantaina tilanne olikin aivan toinen. Ei kuitenkaan sellainen että me oltais syöty koiran  ruokaa ja koirat meidän ruokaa.

Eli perjantaina oli pihvipäivä. Laitettiin Karrin kanssa naudan ulkofileepihvejä ja koirat sai jotkut ylimääräiset osat siitä lihakimpaleesta. Se katosi suihin nopeammin kuin mikään.
Hetken pihvejä sulateltuamme lähdettiin sitten kohti Iso Syötettä. Matkaa kertyi patikoiden 6km huipulle. Vettä saoi koko matkan, mutta Wissikin oli puettu säänkestäväksi. Oskari rälläsi ylös alas mäkiä eikä näyttänyt väsyvän ollenkaan. Wissi oli koko reissun kiinni ettei pikkujänöt saisi kyytiä. Ja olisihan se tyttä voinut hukkua tunturiin. Oskari juoksi varmaan melkein kaksinkertaisen matkan meihin verrattuna kun se meni ylämäkialamäki edestakaisin koko ajan.

-------

Siinä oli viel äämökillä kirjoitettu osio, mutta mitäs me sitten tehtiin?

Lauantaiaamuna aurinko paistoi. Ei otettu uutta patikkareissua huipulle vaan lainattiin autoa ja mentiin kotsomaan niitä maisemia jotka edellisellä kerralla missattiin. Onneksi mentiin!! Tässä tämä sama paikka jonka näkymät edellisenä iltapäivänä missattiin.

Muuta jänskää me ei tehtykään. Ulkoiltiin ja syötiin ittemme ähkyyn. Siinä tärkeimmät! Säälittävä Koira toivoo lisää lunta ja lisää vaatteita.