Yläkerran naapurien koirat pitää meille jäähyväiskonserttia ja ulvonta kuuluu katon läpi. Me lähdetään pitkäksi viikonlopuksi Syötteelle porukoiden ja koirien kanssa. Oskari odottaa reissua innolla. Ajattelin jos mökkinaapurit ei oo ihan vieressä, niin Oskari voi olla irti koko viikonlopun ja rallatella pitkin metsiä ihan vapaana.

Paistetaan makkaraa ja syödään hyvin. Saa nähdä mitä mieltä koirat on kun eivät saa muuta kuin omaa ruokaansa.

Wissille on mukana ensiapupakkaus. Oli hyvä kun ostettiin se viimeksi kun oltiin vähän reissussa. Nyt kun sen muistaisi ottaa aina mukaan kun lähtee koirapuistoonkin. Kun puistoon on niin lyhyt matka, ajattelee vain että eihän tässä kun me vaan äkkiä käydään, voi sattua mitään.
Miten se aina silloin pääseekin sattumaan. Wissin anturaepisodi sattui juuri niin että olin vienyt ne vain pissille ihan kulman taakse. Wissi pääsi remminsä kanssa vahingossa spurttikierrokselle ja kotona huomasin että verta ihan valuu jalkaa pitkin. Pitihän se lopulta ommella kiinni se antura, kun ei muuten pysynyt kasassa. Nyt monen kuukauden, puolen vuoden? jälkeen antura aukesi taas, mutta tällä kertaa siitä lähtikin vain tämä jo kerran irronnut palanen. Sen alle olikin kasvanut uutta anturamatskua ja sen takia se repesi uudestaan. Ei hätää enää.

Nyt on kyyti pihassa ja pitää kuulema joko jättää kaikki tavarat tai koirat kotiin, muuten ei mahduta kyytiin... hmm.

Reissusta kerron myöhemmin jos koskaan.