Yöllisen virtsankarkailun johdosta Basso on lopulta liitetty Onnin, Oskarin ja Rekun kunniakkaaseen, mutta vähemmän miehekkääseen seuraan.
Kun kaikki oli vielä hyvin
Epäonnisena keskiviikkona 13.6. loikki Basso pahaa aavistamatta iloisena kohti eläinlääkärin vastaanottoa. Tuskin olisi ollut niin innoissaan, jos olisi tiennyt että perillä isketään takapuoleen piikki ja herätessä peräpäästä puuttuu osia ja päässä on ärsyttävä muovinen tötterö.
Basso heräilee
Basso ei yllättäen ollut kovinkaan innoissaan, kun se illalla heräsi sohvalla muovitötterö päässä. Se repi tötterön paniikissa pois ja putosi lattialle. Laitoin sen takaisin ja kiristin vähän tiukemmalle, ettei se lähtisi ihan niin helposti pois. Siitäkös Basso raivostui. Se riuhtoi ja rimpuili niin, että loikkasi lopulta ilmaan ja putosi selälleen lattialle ja tötterö irtosi taas. Sain vielä kerran houkuteltua Basson pään tötterön läpi ruuan avulla, mutta kiinni en sitä enää saanut, joten luovutin ja jatkoin jalkapallon katsomista. Basso ei onneksi ole missään vaiheessa ollut kovin kiinnostunut haavasta.
Nyt jäljellä on enää auton alle jäänyttä rusinaa muistuttava tyhjä pussi
Basso vaikuuttaa ihan tyytyväiseltä pallittomaan elämäänsä. On kuitenkin vaikea kuvitella tarkemmin mitä sen päässä liikkuu. Siksipä en edes yritä, vaan lainaan lahjakkaammalta kirjoittajalta:
"Aikanaan Mr Bones tutkiskeli vaurioita ja huomasi mitä siltä puuttui, mutta koska se oli koira eikä mikään biologi tai anatomian opettaja, se ei vieläkään käsittänyt, mitä sille oli tehty. Oli totta että pussi oli nyt tyhjä ja vanhat tutut kulkuset olivat hävinneet, mutta mitä se tarkalleen sanottuna merkitsi? Siitä oli aina ollut mukavaa nuoleskella niitä paikkoja, itse asiassa se oli ollut sen vakiintunut tapa niin pitkään kuin se pystyi muistamaan, mutta noita herkkiä pallosia lukuun ottamatta kaikki sillä alueella näytti olevan kunnossa. - - omissa kuvitelmissaan se oli yhä romanttinen prinssi, ensiluokkainen Romeo koirien universumissa, ja aikoi vikitellä arvon narttuja viimeiseen hengenvetoonsa saakka. Kerrankin sen oman elämän traaginen puoli jäi siltä tajuamatta."
- Paul Auster: Timbuktu
Lopuksi vielä kunnianosoitus menetetyn miehuuden muistolle:
1 Jälkeä kirjassa