Pikkuisen otetaan pakkia. Kuukauden verran, meidän Basson treeniin hallilla lomaviikonloppuna.

Varattiin tädin kanssa mökkiviikonloppuna tunnin hallivuoro sillä meinigillä, että tehdään Basson kans siellä jotain helppoa ja hauskaa. Jos se nyt ylipäätään kykenee tekemään mitään uudessa ympäristössä vieraan koiran kanssa kesken jännittävän viikonlopun.

Mökillä tuli ulkoiltua ihan mukavasti kun koirat sai olla vapaana melkein koko ajan pihalla ollessa ja käveltiin pitkin peltoa niiden kanssa. Basso raasulla tuli vaan joku vatsapöpö? tai se söi jotain ylimääräistä. Se oksenteli välillä jos se lähti yhtäkkiä nopeasti liikkeelle. Närästystä? 

En muista enää söikö se jotain uutta/ylimääräistä jossain välissä, mutta onneksi mahavaivat rauhoittuivat lopulta.

Halli oli vain muutaman minuutin ajomatkan päässä majapaikasta, joten jos oltais oltu paikalla pidempäänkin niin olisi varmaan tullut käytyä hallilla useammin. 

Valmiina hallissa oli muutama este, putki, keinu sekä kepit. Mietin kovasti mitä Basson kanssa kannattaisi tehdä ja päätin katsastaa ensin mitkä on koiran fiilikset paikan päällä. Leikkiikö se, syökö se jne. 

Mehän ei siis olla ikinä oltu lähelläkään oikeaa agilitytreeniä, joten esteet sinällään ei houkuttanut. Päästin Basson tutkimaan paikkoja alkuun. Se haisteli kenttää ja halusi juosta sitä päästä päähän. Mulla oli mukana muistaakseni sekä patukka että pallo (+herkkuja tietenkin). Pallon perään se lähti mielellään, mutta leikkimään Bassosta ei ollut. Näin jälkikäteen kun Basso tuossa pari viikkoa sitten kävi hammaslääkärissä, voisi jo sanoa, että tämä suun kipu saattoi hyvin olla nähtävissä jo täällä, mutta minä yhdistin sen vain uuden paikan vieroksumiseen. (hammaslääkärireissusta lisää toisella kerralla)

Ruoka kuitenkin kelpasi enemmän kuin hyvin ja mentiin lähinnä sen voimalla. Aluksi käytiin vähän rälläämässä parin esteen yli ja minä yritin hahmottaa omaa ohjaamistani ettei koira kurvaisi aina mukanani ohi. Kyllä tuppasi naurattamaan kuinka se tuntuikin vaikealta. Puuhailtiin kontaktia, pieniä seuruupätkiä ja vaan hengailtiin lähistöllä kun täti treenasi oman koiransa kanssa hallin toisella reunalla. 

Tykkäsin kovasti kuinka Basso hienosti osasi keskittyä minuun ja luopui ajatuksistaan suunnata osallistumaan toisten treeniin aina kun pyysin. 

Noh, sitten minä ajattelin että tuossapa meille alustatreeni kun rapisuttelin ohimennessäni putken materiaalia. Basson mielestä putki oli kamalan jännä, joten me alettiin naksuttelemaan putkeen astumisesta. Kauhistuttava rapina meinasi olla liikaa kun herkku liukui liian kauas putken syövereihin. Mutta eipä siinä mennyt kuin 7 toistoa kun koko koira oli putken sisällä ja puuhaili siellä kiinnostuneena. Suoristin putken niin että päästä näkyi läpi ja siitäkös meillä riemu repesi.

Aluksi Basso juoksi pari kertaa mielellään putken viertä ulkokautta, mutta en välittänyt siitä. Kävelin vain takaisin sinne mistä Basson piti lähteä, pyysin sen istumaan ja menin putken toiseen päähän. Videolta näkyykin sitten Basson hurjia superjuoksuja putken läpi. 

Saatiin se alustajännitys selätettyä ja kun oltiin menty muutamien taukojen siivittämänä useasti putken läpi niin päätin että tämä riittää. Tehtiin hetki jotain muuta ja sanoin Bassolle "Vapaa!"

Arvatkaa mihin herra meni.

Se meni kurkkimaan putken suusta sisälle häntä heiluen ja minua vilkuillen että mennäänkö taas tästä mennäänkö!? Ja mentiinhän me vielä.

Basso kun on Basso, niin se edelleen vierastaa uusia ihmisiä ja käyttäytyy vähän huonosti hieman epävarmojen ihmisten lähettyvillä. Eli jos joku meille tuleva ihminen vähän jännittää Bassoa, se saattaa jostain liikkeestä ottaa painetta ja yrittää näykätä. Samoin käy liian innokkaiden vieraiden kanssa elleivät ole Bassolle jo ihan tuttuja.

Heti jos uuden ihmisen kanssa saa tehdä yhdessä asioita (joihin liittyy ruoka), Basso on kuin eri koira. Basson kanssa bondataan puuhailemalla parhaiten. Alla kuva Bassosta ja tädistäni jotka eivät ole nähneet kuin muutaman kerran. Pyysin häntä tekemään Basson kanssa vähän seuraamista hallilla, koska Bassoa kovasti kiinnosti tätini treenit oman koiransa kanssa. Ja eritoten heidän ihan erilaiset herkkunsa!

Olipa iloinen ja tiitterä pieni pinseri ja kuunteli hienosti.

Meidän treenit oli ihanan hyväntuuliset, kaikinpuolin onnistuneet ja hauskat. Minä en kärsinyt turhautumisesta, koiralla oli hauskaa ja muistettiin tehdä tarpeeksi pienissä pätkissä. Kohta on onneksi jo kevät sen verran pitkällä että tarkenee pikkutirppakin tuolla ulkona treenailla ilman jäätymiskuoleman vaaraa :D

Lopuksi vielä video meidän hauskasta treenistä.
Jätin osaan videota taustalle hallilla kuuluneet äänet. Varsinkin paikkamakuussa basso oli ihana kun täti vihelsi pilliin ja kehui hurjasti omaa koiraansa, Basso käänteli lähinnä korviaan. Olis tosi iloinen että Basso pystyi keskittymään noin hienosti.