Wilma ystäväni
18.15AnniKun muutettiin Helsinkiin ja Vuosaareen vuonna lapio, en tuntenut oikeastaan ketään. Reippaana tyttönä laitoin Koirat.comiin ilmoituksen jossa kerroin että voin hoitaa koiria ja lenkkeilyttää niitä. Olin koko ajan vapaalla ja odottelin vastauksia.
Yhtenä päivänä minulle oli vastattu. Olin tietenkin ihan innoissani että saisin ehkä jonkin hoitokoiran ja seuraa itselleni Karrin työpäivien ajaksi.
Wilma on sekarotuinen kultsi+novascotiannoutaja? (apua ku en muista) ja se kärsi eroahdistuksesta kun aloin hoitamaan sitä. Käytiin yhdessä lenkeillä ja vein Wilmaa koirapuistoon jossa heitettiin palloa tai puuhailtiin jotain muuta.
Jäin välillä vahtimaan eteiseen tai ulko-oven taa milloin Wilma rupeaa haukkumaan ja pikku hiljaa se jäi yhä useammin hiljaa kun olin käyttänyt sen päivällä ulkona ja ollut sen kanssa hetken. Wilma oli vasta muuttanut ja uusi asunto oli saanut sen ahdistumaan. Onneksi se lopulta oppi hienosti olemaan yksin.
Wilma näytti alkuun hyvin huolestuneelta kun se oli ensimmäisiä kertona meillä minun kanssani kahdestaan, mutta myöhemmin se veti jokaisella lenkillä kohti meidän rapun ovea ja oli hyvin iloissaan menossa kyläilemään.
Me käytiin Wilman kanssa myös Uutelassa katsomassa hevosia ja lehmiä. Hevosille Wilman mielestä oli hyvä alistua, jotta sai sitten rauhassa tutustua uusiin kavereihin.
Kävin Wilman ja omistajansa kanssa lenkeillä pitkään senkin jälkeen kun ongelmaa ei enää ollut ja oli tosi mahtava saada uusi tuttu kasvo aivan uuteen kaupunkiin.
Kyllä oli minullakin päivät täynnä puuhaa kun sain touhuta Wilman kanssa ennen kuin menin itsekin töihin ja saatiin Oskari. Senkin jälkeen kun Oskari meille tuli, me käytiin yhdessä lenkeillä ja puistoilemassa. Oskarin mielestä oli ihana yrittää roikkua Wilman korvissa ja karvoissa.
Tässä vielä koko porukka kasassa ennen kuin muutettiin pois Helsingistä.
Tätä nykyä Wilma huolehtii pienestä ihmislapsesta omassa perheessään ja näyttää ainakin kuvien perusteella erittäin onnelliselta koiralta.
Niin ja ennenkuin Oskari tuli meille, minulla oli vielä toinenkin hoitokoira. Labbispoika Obelix. Siitäkin voisi etsiä muutaman kuvan sitten ensi kerraksi.
Niin ja ennenkuin Oskari tuli meille, minulla oli vielä toinenkin hoitokoira. Labbispoika Obelix. Siitäkin voisi etsiä muutaman kuvan sitten ensi kerraksi.
0 Jälkeä kirjassa