Lumi vähenee uhkaavasti, juuri kun päästiin Oskarin kanssa kokeilemaan vetohommia ensimmäisen kerran.
Kirjoitin aiemmin, että aion käyttää Oskarin lääkärillä tutkituttamassa takajalat. Varasin ajan Animagiin ortopediaan erikoistuneelle eläinlääkärille. Ontumatutkimuksessa kaikki nivelet sai taivutella ihan rauhassa, mutta kintereistä kuului naksuntaa taivuteltaessa. Perslihakseen vähän rauhoittavaa ja kohta koira makasi vaakatasossa röntgenin lattialla. Koska haluan Oskarin kanssa vähän näitä vetohommia kokeilla, kuvattiin kintereiden lisäksi selkä.
Kun koirista on kysymys, olen ehkä "hieman" ylihuolehtivainen joissain asioissa. Kintereen oudon kiertoliikkeen ja naksunnan takia ajattelin, että Oskarin jalat on vähintäänkin sököt ja kun selkäkin kuvataan niin löytyyhän sieltäkin jotain sanomista.
Kun kuvia päästiin katsomaan, niin pelkkää priimaa pukkasi. Kintereistä ei löytynyt mitään muutoksia. Naksunnan aiheuttavat luultavasti pienet luut kintereessä. Selkäkin oli siisti ja kaikki nikamat olivat oikeilla paikoillaan. Seuraavaksi tulikin se tuttu: Taas vein terveen koiran lääkärille ja maksan muutaman satasen "turhaan." Vähistä rahoista on joskus vaikea päättää miten ne fiksuiten käyttäisi. Oikeastihan tämä helpotti huomattavasti omaa oloa kun tietää, että Oskari on vielä hyvässä kunnossa. Kuusivuotias Oskari saa kuitenkin jatkossakin nivelten terveyttä tukevia valmisteita silloin tällöin ja yritetään pitää liikunta monipuolisena.
Niihin vetotreeneihin sitten:
Vihdoinkin Lennille ostetut Non-Stopit saatiin vihittyä reilusti käyttöön. Lähdettiin Oskarin kanssa Johannan luo, jotta saatiin palkkaajaa sekä potkukelkkaa lainaan. Johannalla on kevyt Kickspark, jolla potkuttelee omien koiriensa kanssa.
Aloitettiin ensin lelupalkalla. Oskari vierasti alkuun painetta valjaissa ja se pysähtyi heti kun hihna kiristyi. Meillä oli käytössä joustava vetohihna valjaiden jatkona. Narupallon kanssa saatiin hommaa alulle, mutta vaihdettiin kuitenkin namipalkkaan. Oskaria ei tainnut paljon valjaat enää haitata kun ruoka tuli kuvioihin. Alkuun Oskari veti ainoastaan minua, ilman kelkkaa.
Autosta kaivettiin iso makuualusta merkiksi, jolle Johanna kävi lisäämässä palkkaa. Sitten vain peto irti ja minä yritin pysyä pystyssä perässä. Vauhti kasvoi tälle perässähiihtäjälle nopeasti liian vaaralliseksi, kun superlabradori tajusi homman juonen. Johanna kävi hakemassa kicksparkin ulkoilmaan ja mentiin moottorikelkkauralle tekemään pari harjoitusta kelkan kanssa.
Allekirjoittanut yritti ensin itse potkutella, mutta yhdistelmä oli aivan liian hasardi. Vaihto tehtiin ja minusta tuli palkkaaja. Oskarin mielestä oli jo tarpeeksi huolestuttavaa että lähdin namipussin kanssa parinkymmenen metrin päähän. Lähdöt sujui tosi kivasti eikä Oskari vierastanut kelkkaa ollenkaan!
En tiedä yhtään mitä pisimmät vedot olis ollunna. Olisko semmoset reilu 60 metriä. Tehtiin joku 5-7 pätkää kelkan kanssa ja lopetettiin oikein onnistuneeseen toistoon. Jos ei oteta huomioon, että ohjaustanko löystyi, meni vinoon ja vaikeutti kuskin kyydissä pysymistä loppumatkasta :D
Jos tämä keli jatkuu tällaisena kuin se nyt on niin seuraavat treenit mennäänkin sitten rullaluistimilla ehkä ensi kuussa. Tätä vetohommaa kun on pyöritellyt päässä nyt taas aktiivisemmin, kickbike -hankinta polttelee kovasti. Sellainen malli olisi ihan ihanne, jolla voisi mennä metsäautoteillä. Koirat saisi juosta vapaana omaan tahtiinsa kirittäen ja haistellen. Mitään supervetoharrastusta en ole hinkumassa tähän hätään.
Kyllä oli väsynyt labradori kun käytiin vielä Johannan ja Lennin kanssa lenkillä ja istahdettin teelle. En meinannu saada koko koiraa enää mukaan kotiin kun se niin mielellään olisi jäänyt nokosille pöydän alle.
1 Jälkeä kirjassa