Marraskuun loppupuolella Basson silmä rupesi oireileimaan. Siristeli ja välillä hinkkasi tassulla. Perus puhdistus ei riittänyt joten hurautettiin lopulta Lemmikkiin. Mari totesi että haavahan siellä sarveiskalvossa on. Pienen pieni neulan pään kokoinen piste.

Sen sijaan, että haava olisi mukavasti lähtenyt paranemaan heti kun erinäiset kosteutustipat ja lääketipat aloitettiin, se päätti suurentua. Toisella kontrollilla haava olikin jo useamman millin halkaisijalta. Mää en jaksa muistella jokaista kontrollikertaa erikseen. Niitä kertyi. Välillä käytiin kertaalleen Kamussakin silmäspesialistilla joka ei onneksi ollut haavasta sen enempää huolissaan. Tippoja vaan vähän eri tavalla laitellaan. Noo ei. Ei parantunut. Sit nukutettiin, raaputeltiin silmän pinta ja ommeltiin vilkkuluomi suojaksi. 

Sitä kateltiin semmosen viikon verran ja mentiin poistaan tikit. No oli se ehkä vähän paremman näköinen mutta ei vieläkään superhyvä. En muista oliko se jo samalla kertaa, mutta sarveiskalvo rapsuteltiin uudelleen nukutuksessa jotta se uusi solukko tarttuisi. Sitähän siis kasvoi, mutta se ei tarttunut kiinni vaan lähti aina pyyhkäisemällä kun silmää kontrollikäynnillä tutkittiin.

Tämän viimeisen haavan tuoreistuksen ja karheutuksen jälkeen silmä sitten päätti parantua. Tuosta noin vain, parin päivän kuluttua Basso alkoi olla oireeton ja kun käytiin vielä kontrollissa marraskuun lopussa, silmä oli aivan täysin parantunut. Oli se jännä kyllä, kun ensin ei lähde paranemaan millään ja puhuttiin siitä että joskus ne vaan paranee tosi hitaasti, mutta sitten yhtäkkiä puff! ja silmä oli entisellään.

Täytyy sanoa, että kyllä meillä oli urhea potilas. Heti kun hoksattiin että silmä on kipeä, napattiin matkaan kauluri ja opeteltiin sen pukeminen ja pitäminen. Hyvin nopeasti Basso oppi elämään aivan normaalisti kaulurin kanssa eikä edes peiton alla nukkuminen tuottanut ongelmia. Sinne pääsemiseen Basso tosin tarvitsi vähän apuja. Kuupan kanssa kaivautuminen ei ollut ongelma johon Basso olisi keksinyt ratkaisun omin päin.

Tippojen laittaminen oli aivan heleppo homma, kun vaan herkku tuli tippojen jäläkeen. Ja sehän tuli. Aina.