Tänään tuossa puoli 8 aikaan Oskari kävi pyörähtämässä pienimuotoisissa treeneissä Äimärautiolla. Wissi jäi porukoille tylsistymään ja minä suuntasin Oskarin kanssa kohti laatuaikaa kahdestaan. Paikalla oli muitakin koiria ja ensin oskarin reaktio olikin vetää joka suuntaan ja saada mahdollisimman paljon hajuja.

Päästin Oskarin pissalle, se päättikin kakata, ei sinänsä mikään yllätys kun sitä välillä tuntuu tulevan jatkuvasti :D Että mistä sitä oikein riittää...?

mentiin muiden sekaan vähän tsiigailemaan ja yritin saada Oskarin huomion pois Ah, niin mielenkiintoisesta maasta. Nenä veti maata kohti kuin magneetti ja minä vedin toiseen suuntaan kuin toinen magneetti. Kun Oskari muisti että mulla on jotain herkkua, ja sai alkuun vähän haistella niin kyllä se sitten jaksoi minua kuunnella. Mun pitikin sitten oll tosi mielenkiintoinen. Kilkatin korkealla äänellä ja kehuin paljon. Jos yritin vähän sinnepäin niin Oskari vähän vilkaisi ja jatkoi nenä kiinni maassa. Tarkoitushan ei olisi aina leikkiä sopraanoa kun ollaan jotain puuhaamassa, mutta se nyt vain sattuu Oskaria kiinnostamaan.

Pujoteltiin toisten koirien väleistä ja Oskari seurasi kyllä hienosti. Ei todellakaan oppikirjojen mukaan, mutta se ei vetänyt muiden koirien luo vaan keskittyi edes osaksi minuun.

Oskari oi kovin väsynyt kun lähdettiin kotiin ja se valahti heti takakontin pohjalle ja kuorsasi vienosti koko matkan kotiin.
Niin ja oli kiva nähdä vähän koiratanssiliikkeitä kun yksi nainen lapinkoiransa kanssa näytti mitä ovat harjoitelleet. Jäin minä vähän pohtimaan että miten niitä kaikkia voi alkaa harjoittelemaan? Siis että mistä lähteä liikkeelle esimerkiksi silloin kun haluaa että koira kulkee jalkojen välissä joko eteen- tai taaksepäin?

Hmm, sitä jäämmekin miettimään, mutta vielä loppuun muutama kuva jotka otin porukoiden takapihalla kun aurinko vielä mukavasti paistoi.

Wissiä vähän poseerautin kun halusin saada kuvia sen karvoituksesta ennenkuin nypin sen. Kuten joku saattaa huomata, ei Wissin karkea pörrö näy näissä kuvissa oikein mihinkään, joten se siitä sitten. Ehkä väri saattaisi vähän muuttua tummemmaksi nyppimisen jälkeen, varsinkin reisistä. Saa nähdä kunhan käyn työhön.

Wissin pistin sisälle ja otin Oskarin kanssain auringonpaisteeseen, ja Oskari poseerasi.

 Siinä on meillä kiiltävä labbis.
Wissiä otti kovastipaljon päähän kun Oskari sai olla ulkona enempi ja hän on vaan sisällä! Meinasi Wissillä tulla itku.
Oskari näytti parhaita puoliaan. "Kato silleen oikein hajamielisen kiinnostuneen tärkeänä tuonna ylös niin mä otan kuvan.. Just noin, toi on hyvä!"
Otin kuvan myös tuosta Oskarin ei niin miellyttävästä mutta sitäkin söpömmästä turpavärkistä josta aina löytyy kuolan lisäksi mitä ihmeellisempiä asioita, kuten koiran kakkaa sekä erilaisia paperivalmisteita.

Nyt kaksi kuolapetteriä (kyllä, kaksi, Wissikin kuolaa tänään) odottelee tuossa jaloissa ruokaa. Wissi vielä pirauttaa pienen serenadin kun ruokaa ei ala kuulua. Tähän on hyvä lopettaa ilta. Huomenna taas uusi päivä. Tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää.