Meillä majailee siis nykyään vaan kaksi maagisen seniori-ikärajan ylittänyttä uroskoiraa.
Toinen näistä senioreista on iloinen labradori joka tulee toimeen kaikkien kanssa ja pyrkii rauhoittamaan tilanteen kuin tilanteen. Ja sitten meillä asuu kipakka ja sähäkkä kääpiöpinseri. Jos sen tapaa lenkkeillessä ja huonossa ohitustilanteessa, voisi sanoa, että tuon koiran kanssa en omaani laita samaan huoneeseen. Mutta, jopa omistajansa yllättänyt, suht viisaaksi senioriksi kasvanut koira ottaa ja hyväksyy kotiinsa vieraita.
Tokikaan tämä ihme ei tapahdu itsekseen. Basson kanssa on opeteltu luopumista. Toiset koirat aiheuttavat kovasti kiihtymistä ja siinä mielentilassa Basso ei osaa tehdä kuin huonoja päätöksiä. Tässä olen siis tullut pienen herran tueksi. Kun hoitolaisia on taas tulossa, me mennään ulos pienelle kävelylle yhdessä. Ihan vaan parisataa metriä riittää jos haluaa välttyä alkupöhinöiltä eteisessä. Siitten yhdessä sisälle ja minulla toki taskut täynnä palkkaa. Luopumista luopumisen perään, kunnes pienen koiran mieli tasaantuu. Riippuen vieraasta, tätä toistellaan ensimmäisten tuntien ajan, tai annetaan kaverin vaan tulla suoraan sisään kamppeidensa kanssa.
Parhaimmiksi hoitolaisiksi meillä on todettu itsevarmat ja rauhalliset aikuiset koirat, jotka eivät provosoidu epävarman Basson pörinästä. Silloin tilanne rauhoittuu hyvinkin nopeasti ja uusi kaveri sulautuu joukkoon kuin huomaamatta.
Tämä huomattiin hyvin, kun saatiin pitkästä aikaa galgo yökylään. Ja kaiken lisäksi vielä meille ennestään tuntematon tyyppi. Ihanan sosiaalinen ja suht energinen Madeleine tuli meille yhdeksi yöksi kyläilemään alkuvuodesta. Basso otti Madden tosi nopeasti omaksi. Liekö pikkukoiralla tullut vähän Wissi mieleen <3 nbsp="" p="">
Sen lisäksi, että hoitolaiset on ihanaa vaihtelua arkeen, ne valmistavat meitä myös tulevaan syksyyn ja uusiin tuuliin koirarintamalla.
Ihana kirjoittaa taas pitkästä aikaa! Olkaahan kuulolla<3 p="">
 |
| Madeleine oli vähän aikaa levoton ja kyseli josko se äiskä tulisi hakemaan, mutta hän kyllä otti hoitopaikan omakseen mukavan nopeasti. |
Meidän vakkarivieraisiin on jo vuosien ajan kuuluneet Liila, Lumi sekä Pepe. Tänäkin vuonna kaikki kolme ovat käyneet erilaisilla kokoonpanoilla meillä viettämässä kaveripäiviä Oskarin ja Basson kanssa. Afgaanitytöt saa vaan pukata oven raosta sisälle ja kassi perässä. Basso pörisee aikansa, mutta kun hoksaa että tuttujahan nämä ni asia ok. Pepen kanssa Basso vietti kesäpäivää pötköttelemällä samalla pedillä pappagalgon kanssa. Ja minusta Bassolle on tosi tärkeää nähdä ja tavata muita koiria. Turvallisia mukavia kavereita, jotta pienen koiran varmuus kohdata toisia koiria rauhassa, vahvistuisi.
Jo parin vuoden ajan me ollaan tunnettu poikien kans Nuttu ja Niira. Nämäkin tytöt on käyneet meillä yökylässä ja päivähoidossa. Nuttu on ihana sosiaalinen musta kleini, joka näkee maailman varmaan vaan vaaleanpunaisena hattarana. Niin iloinen ja touhukas se aina on. Ja Bassosta ei välitä tuon taivaallista. Niira mitteli taasen on valitettavasti vähän epävarma Basson seurassa, koska kukapa se haluaisi ärinäpörinää housukarvoista repimään. Niiran ja Basson kanssa pitäisi tehdä enemmän töitä, että ne tulevaisuudessa voisivat olla rennosti toistensa seurassa. Basso nimittäin erittäin mielellään reagoi toisen jännittämiseen juurikin pörisemällä lisää ja kiusaa sitten vielä lisää jos saa tilaisuuden.
Sen lisäksi, että hoitolaiset on ihanaa vaihtelua arkeen, ne valmistavat meitä myös tulevaan syksyyn ja uusiin tuuliin koirarintamalla.
Ihana kirjoittaa taas pitkästä aikaa! Olkaahan kuulolla<3 p="">
0 Jälkeä kirjassa