Oskari täytti viime syksynä kymmenen vuotta. Pippalot vietettiin jo elokuussa, jotta kaikki syntymäpäivävieraat saivat tulla Oskaria onnittelemaan ulkoilmasynttäreihin.
Juhlakalu oli mielissään kaikista vieraista. Kiersi ottamassa rapsutuksia vastaan ja söi herkkuja. Ihanan moni kävi paikalla ihan vaan Oskaria kattomassa <3 istumassa="" iv="" ja="" kans="" l="" meij="" mpim="" n="" nauttimassa="" p="" puistossa="" st="">
Oskarin tervaysasioita katseltiin huolella. Jaksamattomuus lenkeillä ja läähätys ja ajoittain tosi voimakas yskä huolestuttivat. Sydänlääkkeet oli oireiston perusteella ensimmäinen kokeilu. Lämpimien kelien loppu osui samaan saumaan kuin lääkkeiden aloitus ja oireet vähenivät. Lopulta kuitenkin sydän käytiin ultraamassa ja Oskari sai sieltä terveen paperit. Ei mitään huolestuttavaa sydämessä, eikä mitään kasvainmassoja yms. sisäelimissä. Lopuksi vielä kurkunpään ja henkitorven tähystys. Sieltähän sitten löytyi osittainen kurkunpään halvaus ja turvotusta äänihuulissa. Lääkkeeksi kortisonia ja jatkon pohdinta. Kortisonin loputtua oireet palasivat vähitellen. Päätettiin aloittaa kortisoni jatkuvana ja katsoa mistä löytyisi se annos, joka ei vielä aiheuta hankalia sivuvaikutuksia. Tällä lääkityksellä on nyt sitten porskutettu ja kokeillaan vieläkin minkälainen annos olisi paras. Sivuvaikutuksia ei onneksi ole näkynyt minkäänlaisia. Oskari voi hyvin, yskiminen on vähentynyt lähes olemattomiin ja lenkillä jaksaa paahtaa. Paitsi jos paahtaa, aurinko siis. Silloin me ei lenkkeillä.
Oskari on nyt kahtena kesänä saanut kesätukan, jota kantaa ylpeänä. Alkaisi olla taas aika ajella uudelleen, sillä toukokuun alkupuolella ajeltu turkki alkaa olla jo suhteellisen pitkää tällä hetkellä.
No mitäs meidän Bassolle sit kuuluu?
MöykkäEemeli täyttää tämän vuoden lopulla 9v. Ei todellakaan tunnu siltä... Kakaraksi minä sitä edelleen kutsun <3 nbsp="" p="">
Basson terveysasioiden "kohokohta" oli tässä muutamia kuukausia takaperin kun herra tuli yhtäkkiä kummallisesti kipeäksi. Ei maistunut ruoka, ei vesi. Meni pikkuhiljaa muutaman päivän aikana tosi huonoon kuntoon eikä eläinlääkärissäkään oikein löytynyt syytä. Lopulta kun Basso oli taas nesteytettävänä, löytyi tunnusteltaessa suolesta tukos. Se oli aiemmin ollut sen verran piilossa kylkikaaren alla, ettei sitä näkynyt, eikä se ollut röntgentiivis. Basson massusta kaivettiin lopulta ulos nektariinin kivi. Mun paras arvaus on se, että toimelias pinseri on syönyt jonkun toisen koiran kakkaa jossa kivi on ollut mukana, sillä kotona niitä ei ole syöty, nektariineja siis, todella pitkään aikaan.
Onneksi kivi eteni suolessa niin että se huomattiin, sillä ukkeli oli jo tosi huonossa kunnossa kun vein sen sinä aamuna Lemmikkiin. Mutta kun leikkaus oli ohi ja herra selvisi lääkepöhnistään parin päivän ajan niin johan rupesi taas elämä voittamaan. Hän parantui huiman hienosti eikä tikit tai arpi haitannut melkein ollenkaan elämää. Ainoa jännäämisen aihe oli se leikkauksen jälkeinen ensimmäinen kakka. Sitä odotettiin ja hartaasti!
Muuten Basso on ollut oma itsensä. Rakastaa aurinkoa, kaivautuu peittojen alle, syö hyvin (kaiken mitä suuhunsa saa), käy ja kukkuu kaikin puolin. Seuraava juttu mistä tässä voisin huolestua on tuon toisen takasen pompottaminen joka on tuntunut lisääntyvän. Polvet on käsikopelolla tutkittu, eikä kumpikaan jalka luksoidu, mutta olisiko siellä sitten jotain muuta kulumaa... hmm.
Poikien elämä mullistui mummokoiran lähdön jälkeen vielä lisää, kun me ostettiin oma asunto. Nyt on Bassolle terassi missä kölliä ja Oskarille nurmea ja multaa mitä syödä. Ollaan viihdytty todella hyvin. Maisemat ovat jo ennestään tuttuja ja lenkkipolut tallattuja, mutta heti kaikki on erilaista kun koti on oma.
Uuteen kotiin muutettiin viime vuoden syys-lokakuussa. Tehtiin remonttia, maalattiin, revittiin tapettia ja asennettiin lattiaa. Koirapojat oli ihmeissään kun kuljettiin melkein joka ilta tyhjään asuntoon mekastamaan ja pöllyyttämään. Pikkuhiljaa sieltä remonttipölyn keskeltä alkoi näkyä meidän uusi oma kotikolomme.
Tarina uudessa kodissa jatkukoon!
0 Jälkeä kirjassa