Tänä vuonna tulee kymmenen vuotta sitä kun aloitin tämän blogin pitämisen. Ja kohta taitaa tulla kaksi vuotta siitä kun viimeksi olen mitään julkaissut 😅 Viimeisin teksti autonavaimien hukkaamisesta Oulunsalossa on julkaistu syyskuussa 2017... Noh vuodet vierii ja silleen. 

Huomio, seuraava teksti sisältää surua.

Elokuun lopulla tulee vuosi siitä kun hyvästelimme rakkaista rakkaimman kinttueläimen. Wissin vanheneminen sekä pään, että kropan osalta eteni vääjäämättä. Kertaalleen selätetty eroahdistus alkoi nostaa päätään. Mummukoira alkoi myös olla satunnaisesti äkäinen hänen petinsä ohi kulkeville Oskarille ja Bassolle. Vanhan koiran särkyjä hoidettiin kipulääkkeillä, pissaongelmiin Wissillä oli kaksi lääkettä. Leishmanialääke meni tottakai loppuun saakka. Nivelille tarjoiltiin lisäravinteita. Sydänlääkitys Wissillä olis myös loppuvuosina. Se piristi mummelia mukavasti.

Wissin elämä oli täynnä yllätyksiä, rauhallista arkea ja yhdessäoloa sille niin rakkaiden ihmisten kanssa. Sen matka Espanjasta meidän perheen koiraksi yhden suomalaisen kodin ja yhden kotihoitopaikan kautta kesti hetken. Wissi opetti minulle koirista jotka kiintyvät liikaa. Ja jotka vuosien jälkeen suorastaan kiukuttelivat joskus yksin jäädessään. Poissa oli se ahdistustaan ulvova galgo. Tilalle tuli määrätietoisesti komenteleva rouvagalgo, joka kyllä kertoi kun hänen mielestään yksinoloa oli tullut tarpeeksi viikon mittaan.

Aika Lemmikkiin varattiin jo alkukesästä. Tiesin, ettei Wissi enää pärjäisi tulevaa syksyn kosteutta ja talven viimoja mitenkään päin mukavasti. Kesä meni hiljalleen hyvästellessä. Ei mitenkään surullisissa merkeissä. Päin vastoin nautittiin elämästä.

Wissihän oli vielä muutamien ihmisten mielestä liian hyväkuntoinen ikiuneen. Niiden, jotka eivät nähneet tai kuulleet meidän arjesta kaikkea. Vanha rouvahan kyllä riehui ja leikki vielä viimeiseen saakka, mutta ne kostautuivat sitten särkyinä ja jumeina. Koira, jonka pää pelasi, mutta keho ei pysynyt enää mukana, ei olisi ollut onnellinen. Wissi olisi halunnut tehdä, halunnut kävellä ja nuuskutella, halunnut leikkiä ja komennella poikia kun ne leikkivät. Miten kerrot sille ettei sen enää kannattaisi.

Me oltiin varattu aika Lemmikkiin puolen päivän jälkeen. Tarkoitus oli viettää rauhallinen päivä tehden Wissin mielipuuhia. Pötköteltiin sängyssä ja rapsuteltiin koko laumaa ennen kuin noustiin aamutoimiin. Kipulääkettä aamupalalla nassuun ja menoksi. Käytiin autolla koirapuistossa, jossa Wissi sai nuuskutella mielin määrin. Taisipa siellä ihan hepulikin tulla. Puistoon tuleva koirakko tiedusteli kepeäjalkaisen koiramme ikää. Vähän piti pidätellä itkua.

Ennen Lemmikkiin menoa käveltiin keskustaan ja pistäydyttiin Valkeassa jäätelöllä. Wissi sai oman pallon, jonka mummeli nautiskeli oikein mielellään. Istuttiin valkean aulan lavan reunalla, syötin jäätelöä ja vain oltiin. Wissi on aina ollut kotonaan kaikkialla missä mekin vain olemme mukana. 

Keli oli lämmin ja käveltiin hissukseen Lemmikkiin. Parisataa metriä ennen ovea minulle yhtäkkiä iski kamala ikävä ja ahdistus. Karri tsemppasi ja päästiin perille melkein kuivin silmin. Meidän koirian oma lääkäri Mari otti meidät vastaan ja tsemppasi minua. Ettei Wissi huolestu. No, Wissi tapansa mukaan käveli vaa'alle ja fiilisteli josko jotain herkkuja saisi. Tämä mummo ei ole ikinä pelännyt eläinlääkäriin menoa. 

Mari antoi Wissille ihania jättinappuloita, joita mummeli raksutteli innoissaan.

Kun lähdettiin Lemmikistä, minulla oli aivan älyttömän vahva fiilis että Wissi tuli mukaan. Sanoin sille ääneen, että tottakai saa tulla kotiin meidän kanssa. Ja olen varma että Wissi tuli.

Palattiin kotiin ja oven takana odotti paketti. Tilasin Wissistä muistolaatan avaimenperäksi. Avasin paketin ja rikkouduin siihen eteisen lattialle. 

Kasailtiin Karrin kanssa toisiamme ja tuettiin ja muisteltiin.

Nyt lähes vuoden jälkeen, on ihana katsoa kuvia ja videoita siitä ihanasta kinttueläimestä joka piristi elämäämme lähes 10 vuoden ajan. Ja jatkoa tälle porukalle seuraa. Oskari ja Basso voivat hyvin ja ensi syksynä meillä saattaa pyöriä jaloissa uusi perheenjäsen. To be continued...