Tällä hetkellä istun yläkerrassa tietokoneen ääressä ja mietin mitä kaikkea jaksan kirjoittaa näistä ensimmäisistä päivistä ylös. Tuntuu, että pieniä huomioita, ihmetystä ja tunnelmaa on tullut ahmittua niin paljon, ettei se kaikki voi mitenkään mahtua yhteen blogitekstiin.

Tärkeimpänä voin kuitenkin ehdottomasti sanoa oman rauhan ja tyyneyden tunteen. Tätä en ihan odottanut ensimmäisiltä päiviltä uutena pennunomistajana. Odotin kaaosta, lyhyitä ja katkonaisia yöunia, Basson julmaa protestointia ja minun jatkuvaa tilanteen hallinnoimista ilman taukoja. Oskarin stressitasojen nousua ja pelkoa siitä, että vanha koira masentuu kun talouteen tulee pieni eläväinen pennunpallero.

Noin niinkuin kärjistettynä kauhukuvissa.

Tämän kaiken sijaan minulla on rohkea ja reipas pentu, jonka varsinkin Oskari on ottanut aivan mielettömän hienosti vastaan. Ne leikkii yhdessä, Oskarin maatessa vatsallaan lattialla ja törkkien pentua kumoon. Basso on ottanut pennun viileämmin vastaan, mutta toisaalta mitä voi odottaa koiralta, joka ei välitä tutustua liian nopeasti, eikä pidä siitä että hänen tilaansa tullaan kysymättä lupaa.

(välihuomautus: alakerrassa eräs pieni pentu näkee unia joissa se haukkuu kovasti. Voi miten söpön kuuloista!)

Basso kuitenkin ulkoillessa antaa pennun mennä omia polkujaan, eikä välitä vaikka kakara juoksee päättömästi ohi. Sisällä kaikkien ollessa rauhallisia ja pennun leikkiessä leluillaan, Basso seuraa tilannetta tarkkaavaisena tai painuu nukkumaan. Pyrimme välttämään Basson tarpeen puolustaa omaa tilaansa ja huolehdimme siitä, että pentu ei tee äkkisyöksyjä Basson luo.

Tästä pienestä pennulta tuoksuvasta niin pehmoisesta koiran alusta tuli siis Hyrrä. Hyrrä ja maagisen pitkät silmäripset sekä intensiivinen utelias tuijotus. Hyrrä, joka osaa puhua (ja lukea) koiraa, omaa ihan mielettömän hyvän oppimiskyvyn sekä jollain jännittävällä tavalla tuntuu todella erityiseltä. Hyrrä, jonka tekemisiä seuraan lumoutuneena. Hyrrä, joka vauhtiin päästessään pinkoo pitkin pihanurmea tai keittiön lattiaa pikkutassut sutien. 

Ja Hyrrä, joka taas kaikkensa elämiseen antaneena nukahtaa milloin minnekin ja nukkuu läpi metelin, Basson haukkumisen sekä hiljaisuudesta kuuluvien kolahduksien.

Palataan näihin mielikuviin sitten siinä kohti kun pieni koiranpentu on yksin puuhaillessaan syönyt jotain jota ei olisi tarvinut syödä ja tuntuu omaavan loputtoman halun olla aktiivinen ja tehdä kaiken täysillä.