Joulun aikaan Oskari ei tiputtanut yhtään karvaa. Miten se tiesikään että jouluna kannattaa olla siisti kun saa lahjoja ja ehkä jotain ekstraruokaakin. Muutama kuukausi eteenpäin ja karvaa oli joka paikassa!

Koira harjataan, lattiat imuroidaan ja ollaan tyytyväisiä. No mutta ei sentään. Koira on edelleen samassa asunnossa ja sillä aikaa kun olohuone on saatu imuroitua, on keittiä ja eteinen jo kylvetty täyteen karvaa. Argh! Onneksi en ole siivousfriikki minkäänlaisessa muodossa, mutta toisaalta kun juuri on saanut siivottua niin siitä puhtaudesta ei ehdi nauttia edes muutamaa minuuttia kun tilanne on jo palautunut normaaliksi.

Nyt tätä kirjoittaessa meillä alkaa jo tilanne vähän helpottamaan. Ehkäpä jo viimeisiä karvoja viedään, vaikka tokihan sitä edelleen lähtee verrattain paljon.

Kun Oskari oli pienempi, opetin sille imurointia. Imuri tietenkin pienellä ja imuroin harjaan jäävät karvat suoraan imuriin. Loppusiivous sitten ja imuroin yksittäiset irtokarvat suoraan koirasta. Oskari istuu ja makaa (toivoisin että se jaksaisi seistä) toimenpiteen ajan eikä tunnu olevan moksiskaan. Mitä nyt näyttää yhtä surkealta kuin aina.


Auringonpalvoja on myös ikuistettu samaan kuvaan meidän karvaoperaation kanssa.



Voi että vähemmän karvoittava koira olisi ihana... jos se näyttäisi Oskarilta, olisi kuin Oskari ja samalla olisi Oskari, mutta ei pudottaisi karvaa.

Oskarin ja Lennin metsäretkeä tulossa--->