Tänään pääsin puistoon.

Enpä olisi arvannut mikä siellä odottaa. Oskaria ei otettu mukaan ja ensin olin ihan tyytyväinen siitä, mutta kun huomasin että puisto on täynnä muita juoksujalkaisia niin alkoi ihan hirvittämään. Yksi tuttu ihminen sinne eksyi, mutta silläkin oli mukana ihan outo koira. Katselin menoa sivusta, olisin voinut jäädä vaikka alle kun kaikki pääsi yhtä lujaa kuin minä. Ja olisihan se ollut noloa jos joku olisi saanu minut kiinni. Koska puisto oli onneksi auki myös muille, sain seurakseni akitapennun jonka kanssa uskalsin jopa leikkiä. Se kun ei saanut minua kiinni eikä pahemmin edes yritänyt niin sain olla oikeastaan ihan rauhassa.

Yhden kerran jotenkin jouduin siihen tilanteeseen että juoksin yhtä afgaania karkuun. Se oli tuollainen vaaleanruskea, eikä niin pelottava kuin tummat sisaruksensa. Otettiin yks matsi ja se oli ihan kivaa. Kuitenki koko ajan oli vähän ahdistavaa kun koiria oli niin paljon. Yleensähän olen niin reipas ja sosiaalinen, mutta tänään olin vähän väsynyt ja ujopiimä.

Puistoon tuli kuitenkin yksi jonka huomasin olevan samalla aaltopituudella kanssain. Se oli vähän ujo mies joka seuraili ihmistään aika kiinteästi. En kauheasti hakenut sitäkään leikkiin, kun kuitenkin ujostutti, mutta vähän ajan päästä se lähti itsekseen juoksemaan ja sitten minä menin sen mukaan. Se oli Pepe galgo Espanjasta ja se on nyt muuttanut Ouluun. Kuulemma vielä ei ihan kokonaan mutta koska Pepe tutustui muhun, se ei varmasti halua lähteä kun olen niin ihana.

Pepe on aika komea poika, öö mies.

Pepen kanssa me leikittiin vähän, tai en kyllä tiedä huomasiko Pepe mua ollenkaan mutta ei kerrota kellekään. Me näytettiin siltä ku leikittäis yhessä.

Meitä espanjalaisia rupesi tassuista vähän paleltamaan ja tultiin siihen tulokseen että meidät on aika viedä kotiin. Hyvä että ihmiset ymmärsi ja sitte lähdettiin autoon ja kotia kohti. Luksuselämää. Jos en halua hypätä konttiin, minut useimmiten nostetaan sinne. Nyt täällä sängyssä maatessani ja kirjurilleni sanellessani tuli vielä mieleen että ensi kerralla ajattelin ehkä juosta lujempaa kuin kukaan muu. Mutta nyt on aika nukkua pehmoisen peiton alla. Kuva siitä ehkä myöhemmin, sillä nyt tarvitsen rapsuttajaa, joka sattuu olemaan kirjurini. Hyvää kevään jatkoa.