On se vaan kiva kun on tuollainen kaverikoira joka edelleen solahtaa tähän meidän porukkaan niin mutkattomasti. Hain eilen Lennin meille lainaan päiväksi. Muutama tunti hengailtiin kotosalla. Pojat paini olohuoneen lattialla, Wissi paheksui toimintaa omalta pediltään ja Basso ilmaisi äänekkään mielipiteensä poikien leikeistä. Useasti.

Saatiin seuraa metsälenkille äidistä ja ajeltiin jo melko tutuille poluille. Välillä on kiva vaihtaa reittiä ja lähdettiinkin seuraamaan eri polkuja kuin aiemmin.

Lenni ja Oskari saivat  olla vapaana alusta saakka, kun muita ei ollut näköpiirissä, mutta Basso ja Wissi oli alkuun kiinni. Kun päästiin vähän aukeammalle, päästin Basson irti, jotta vältyttiin siltä kauhealta turhaumahaukulta mitä pieni pinseri päästeli kun ei päässyt juoksemaan Lennin perässä.

Käveltiin yksi pätkä pellon laitaa, josta oli viety jo kaurat parempaan säilytykseen. Koirat oli vähän turhan innoissaan pellolle kasatuista paskakasoista... Kyllä siellä suu kävin yhdellä jos toisella.

Lenni harrasti Lennimäiseen tapaan kaikessa märässä uintia. Sen ei tarvinut enää olla edes suurimmalta osalta vettä. Onneksi herra suvaitsi kuunnella kivasti ja tuli ojasta pois pikimmiten kun sitä kutsui. 

Ei näyttänyt koko koira tältä, kuten kerran.

Suuri metsästäjä menossa kohti kasaa

Joskus koirat vain on kuraisia. Onneksi Lenni oli jo karistanut tämän ravan ennen kotiin lähtöä.

Loppulenkistä päästettiin peto irti hetkeksi ja otettiin Basso kiinni, ettei Wissi olisi rei'illä kun pysähtyy. Tokikaan se ei ole ainoa asia joka Wissiä metsässä rei'ittää :D Raukka saa jonkun nirhauman melkein joka lenkillä, oli irti tai ei.

Lenni yritti juosta Oskarin kanssa, mutta vinttivanhus lähti osallistumaan. Se siitä hauskasta leikistä. Tämän jälkeen jatkettiinkin taas matkaa yksi vinttieläin hihnassa. Kaksi yhtä vastaan ei ole reilua :D

Näissä maisemissa ei ole näkynyt vielä yhtään hirvikärpästä, mistä olen erittäin iloinen! Yhden olen niskatukasta saanut kiinni tänä syksynä ja sen on parempi olla ainoa. Niin kuvottavia elukoita. Muita öttiäisiä oli senkin edestä, sillä Oskarin ja Wissin vatsojen aluset oli täynnä polttiaisten/mäkärien puremia.

Kiitos Johannalle Lennin lainasta. Lähdetään joku kerta taas ulkoilemaan, kunhan tuo kamala sade lakkaisi.