Saapi nähdä mitä tästä vikkeläkinttuisesta eläimestä vielä kasvaa. Käytiin taas metsässä yhdessä ja leikittiin sekä Oskarilla (vähemmän kuin aikaisemmin) sekä palloilla. Oskarin pallo saattoi olla välillä parempi kuin oma, vaikka identtisiä ulkonäöllisesti ovatkin. Hillan kanssa pitää treenata kahden pallon leikkiä, sillä pallo oli hauskempi viedä aarteena pensaaseen kuin tuoda takaisin. Oskarin ollessa mukana pallo olisi kuitenkin päätynyt sen suuhun, joten kumpikin sai omansa.
Ehkäpä ensi kerralla Hilla saa opetella lelun takaisin luovuttamista. Ensi viikolla meillä onkin treenit Hillan ja omistajansa kanssa. Puheessa oli myös hihnakäytökseen puuttuminen.
Kivaa pennun kanssa puuhatessa on, kun pääsee puuttumaan uusiin itselle epämieluisiin käytöksiin heti, eikä koira ole ehtinyt toistaa niitä miljoonia kertoja aikaisemmin. Tällä puuttumisella tarkoitan siis uuden käytöksen opettamista tilalle tai pennun ohjaamista muihin toimiin, enkä mitään rajua puuttumista tai negatiivista fyysisyyttä.
Hah! Onhan nuo omatkin koirat olleet pentuja (wissiä lukuunottamatta, kun ei ollut pentuaikana meillä), mutta ehkäpä oma viisaus on tässä matkan varrella kasvanut ja pentuajan osaisi käyttää paremmin hyödyksi uuden koiran kanssa. Tällä hetkellä korjaillaan vain vanhoja virheitä ja tekemättä jättämisiä. Näistä projekteista vaikka joskus erikseen.
Metsäreissun päivän sää oli taas nätti kuin mikä. Aurinko paistoi ja pikkupakkanen viilensi nenää ja sormia. Ja mikä parasta, en nähnyt enää yhtään hirvikärpästä! Aiemmin ei ole meidän metsissä niitä näkynyt, mutta tänä syksynä tämä ötökkäkammoinen on lenkkeillyt enemmän kaupungilla.
 |
| Kummallakin oma pallo suussa. Oskari toi sentään takaisin, mutta pikkuiitu jätti metsään mättään juurelle. |
Meillä on Oskarin kanssa ollut vähän uudelleenbondaamista tässä viime kuukausien aikana. Koirat on liikkuneet niin paljon koko porukan voimin, että Oskari ei enää kuuntele minua. Koko kolmikko saattaa kiristää hermoja joskus lenkeillä enkä ole ollut paras mahdollinen neiti aurinkoinen muutenkaan kaikenlaisten kiireiden takia. On siis tarvittu Oskarin kanssa omaa aikaa. Tokihan muutkin on myös saaneet sitten omaa aikaa minun kanssani.
Oskari nyt on vaan semmoinen ilmapuntari, että se elää vähän minun tuulieni mukaan. Ei noista kahdesta muusta niinkään näe muutoksia (paitsi Wissi elämöi yksin ollessaan enemmän kun aktivointia ei ole ollut tarpeeksi). Oskari on käynyt mun mukana töissä ja Karrin kanssa yhdessä lenkeillä. Näiden lisäksi on metsäilty Hillan kanssa muutaman kerran.
Täytyy kyllä myöntää, että minä olen koirien suhteen ihan mahdottoman... hmm. Rupesin miettimään mikä sana tähän nyt sopisi. Ehkä herkkä. Tällä tarkoitan nyt sitä, että mietin jatkuvasti olenko tarjonnut kaikille riittävästi kaikkea. Yhdessäoloa, leikkiä, ruokaa, tekemistä, ulkoilua you name it. Tunnen myös lähipiirini mielestä liikaa huonoa omaatuntoa jos en ehdi jotain tekemään.
Onneksi tämän voi myös kääntää vahvuudeksi. Osaan ottaa myös tulevien asiakkaiden kohdalla huomioon monia asioita koirien hyvinvoinnissa, enkä juutu vain yhden osa-alueen parantamiseen.
 |
| Nyt alkaa olla pieni labradorimieskin taas kuulolla yhteisille jutuille! |
0 Jälkeä kirjassa