Miten on voinutkin unohtua tällainen asia ilmoittaa. Me käytiin Oskarin kanssa vähän tunnustelemassa, josko meistä olisi Oulun seudun kaverikoiratoimintaan mukaan. Oskari toki näytti parhaat puolensa testitilanteessa ja kelli selällään testaajien jaloissa. Mahtava nähdä Oskari elementissään ihmisten keskellä iloa tuottamassa.

Kaverikoirailu-ura aloitellaan rauhallisesti sillä, että ohjaaja (eli minä) käy ensin tutustumassa muutamiin kaverikoirakäynteihin ilman omaa koiraansa, jotta näkee minkälainen tuo vierailu tulee olemaan koiran kanssa ja mitä eri paikoissa koiralta vaaditaan. Koirattomia käyntejä käydään kaksi ja tämän jälkeen ohjaaja käy oman koiransa kanssa kaksi kertaa peesarin (eli koirattoman kaverikoirakonkarin) seurassa käynneillä. Tämän jälkeen seuraa 6 itsenäistä kertaa kaverikoiraporukan kanssa vierailuilla. Yhteensä 6kk on oltava toiminnassa koiran kanssa mukana ennen kuin kaverikoirahuivia voi anoa kennelliitolta.

Kaverikoirailu ei ole ihan hetken mielijohteesta tapahtuvaa harrastelua, vaan siihen on kuitenkin sitouduttava pidemmäksi aikaa. Totta kai oma elämäntilanne ja varsinkin koiran jaksaminen uudessa harrastuksessa täytyy ottaa huomioon. 

Koska itse olen kiinnostunut hyvinvoinnin lisäämisestä koirien avulla, kaverikoiratoiminta oli aika luonnollinen askel tällä saralla. Odotan jo malttamattomana ensimmäistä käyntiä, jossa pääsen näkemään muita koiria työssään ja ihmisten reaktioita koirien vierailuun.

Tästä pääsette tutustumaan Oulun seudun kaverikoiriin.

Kennelliiton sivuilla taas yleistä tietoa kaverikoiratoiminnasta sekä mukaan hakemisesta.

Onko sinulla koira joka rakastaa muita ihmisiä, elää paijauksilla ja rapsutuksilla sekä tuo ympärilleen hyvää mieltä vain olemalla läsnä? Miksipä ette kokeilisi levittää tätä hyvää mieltä vähän laajemmaltikin!