Puolukka-aika kun on, me poimittiin omaan pakkaseen vähän puolukoita. Aurinkoinen vkloppupäivä ei ole ehkä paras päivä lähteä metsään koska silloin siellä on kaikki muutkin. Varsinkin marja-aikaan.

Jotta päästiin tähän ihmisvilinään, oli meidän ylitettävä muutama suo. Jos oltaisiin menty sellaisen suon yli jossa ei olisi ollut pitkospuita, olisi ihmisiäkin ollut paljon vähemmän. Kuka nyt riskeeraa kallisarvoiset puolukat jos sattuu uppoamaan suohon.


Oskarin ja Lennin mielestä suo ei ollut ollenkaan pelottava, mutta suosta nouseva Lennihirviö aiheutti kyllä selkäpiissä kutinaa. Onneksi meidän ei tarvinut sitä pestä vaan suolampi hoiti omat sotkunsa ja loput varisivat kun koira kuivui kunnolla.


Me istahdettiin puolukoiden välittömään läheisyyteen mehulle ja kahville. Mietin siinä samalla josko lainaisi sen verran koiria että niillä voisi turvata itselleen muutaman sata(tuhatta) neliötä parasta puolukka-apajaa.

Onneksi sellaisia koiria ei koskaan tarvittu koska minulle riitti se muutama 10 neliötä mitä Oskari ja Lenni vahtivat puihin sidottuina. Eikä ne pirun puolukat silti loppuneet siitä. En ole mikään tehopoimija, mutta ihan kivasti tuli muutaman päivän aamupala, välipala ja iltapalapuolukat kerättyä ja syötyä parempiin suihin.

Suon takaisin ylityksen jälkeen pakattiin koirat autoon ja ajeltiin vähän matkaa pysähtyäksemme taas uudelleen. Iskä tiesi oivan suolammen jossa koirat saivat käydä kepin perässä porskimassa niin että mahanaluset puhdistuivat.



Lennin keppi saattoi upota lammen pohjaan eikä pikkumies sitä osannut sukeltamalla noutaa. Mikäs noutaja se semmoinen on?
Lenni voisi kyllä kommentoida että mikäs se semmoinen sorsa on joka uppoaa, Hä?

Kylpemisen (rypemisen) jälkeen löytyi keppi! (keppejä)


Eikä mikä tahansa keppi vaan juuri se keppi (kepit) jonka kumpikin halusi. Tai no Oskari ei olisi välttämättä juuri kyseisestä kepistä välittänyt, mutta...


Pitihän sitä veikkaa kuitenkin kiusata hakemalla samaa keppiä. Useasti.





Oskarilla oli tuolloin vielä kutiseva korva hiivan takia ja sitä piti hetken verran hinkuttaa pitkin mättäitä. Lennin mielestä tässä oli jotain hyvin outoa ja Lenni yritti tarjota Oskarille keppiään, mutta Oskaria ei kiinnostanutkaan.

Tässä vielä hauska kuvasarja noudosta. Palautuksesta ei tietoakaan ja Lennillä meni koko keppi hukkaan tämän tilanteen jälkeen kun Oskari vei sen niin ripeästi.


Kuvia tuli otettua taas muutama ja oli ihan fiksua laittaa muutama kuva yhteen animaatioiksi ettei sivua tarvitse vieritellä montaa kymmentä minuuttia alaspäin.

Nyt hiljennytään tältä päivältä ja aletaan nukkumaan koko porukka.