Nyt on mun mielestä kyllä koettu monta hienoa hetkeä Basson oppimisen osalta. Karri todisti eilen että koirien ruokakupit voi nostaa lattialle yksi kerrallaan, ensin Oskari, Wissi ja viimeisenä Basso. Aiemmin tämä pieni hirviö syöksyi toisten kupeille kuin ei olisi ikinä ruokaa saanut ja sen vuoksi sitä piti pitää sylissä siihen asti että tuli sen oman kupin vuoro.
Eilen illalla Karri siis nosti isojen kupit lattialle. Basso yritti yhdesti mennä Oskarin kupille mutta ei ehtinyt saada sieltä mitään kun Karri kielsi ja työnsi Basson pois. Sitten lattialle Wissin kuppi, Basso ei edes yrittänyt. Omaa kuppiaan se seurasi keittiön ovenpieleen ja Karri laski sille kupin maahan. Muutaman kerran piti nostaa kuppi pois kun Basso meinasi rynnätä, mutta sitten kaikki kolme napottivat kupeillaan ja odottivat lupaa syödä. Mahtava edistys! Ja Basso todellakin jaksaa odottaa, monta sekuntia jopa.

Ollaan Karrin kanssa kummatkin kauheassa flunssassa eikä koiria ole käytetty pariin päivään kunnon lenkillä. Eilen kaveri laittoi viestiä että voisivatko hakea Ossin ja Wissi lenkille. Oli tosi mukava että koirat pääsi juoksemaan puistoon ja kävelylle eikä itse tarvinnut stressata asiasta.
Toppasin itseni illalla niin lämpimästi kuin vain osaan ja menin hetkeksi Oskarin kanssa pihalle. Sisällä istuminen ei tunnu hyvältä vaikka onkin kipeänä. Laahustettiin parisataa metriä ja heittelin Oskarille lumipalloja hankeen. Se tykkäsi ihan kauheasti ja tehtiin myös muita hauskoja juttuja, vähän luoksetuloa ja vauhdista pysähtymistä. Hienosti poitsu osasi mitä nyt pari kertaa kokeilin.

Illalla otetiin Oskarin kanssa vielä oma yhteinen hetki (johon Basso olisi kovasti halunnut osallistua). Oskari makasi lattialla mun jaloissa ja hieroin ja silittelin poitsun päästä varpaisiin. Välillä Ose kääntyi selälleen ja piti rapsutella vatsasta, sitten taas kylelleen ja korvarapsutuksia. Karvaa tuosta lähtee taas, se tuli huomattua.

Tänään on varmaan Wissin vuoro saada oma hellittelyhetki kun olen edelleen kotona, nyt on kuumettakin tähän päälle pukannut.

Mulla on mennyt vähän aikaa että tuo pikkuriiviöBasso on alkanut tuntua omalta koiralta. Se tuli meille niin äkkiä. Aikaisemmin tuntui koko ajan siltä että se on kohta lähdössä johonkin, ja puhuin erikseen meidän koirista ja Bassosta. Sydäntenmurskaaja on kuitenki päässyt kokonaisvaltaiseksi perheenjäseneksi ja kunhan se oppii vielä paremmin talon tavoille niin hyvä tulee :)

Ulkona vaan aurinko paistaa ja mulla ajatus kulkee ihan miten sattuu tämän räkätaudin takia. Ulos ei ole kyllä mitään asiaa tänään. Pakkasta on -21.

Nii ja tosiaan Bassohan kävi ensimmäisillä rokotuksilla maanantaina ja ne meni tosi hyvin. Se oli kiltti lääkärille, ahmi nappuloita mun käden sisästä kun piikki pistettiin ja näytti kaikki aurinkoiset puolensa. Mutta sirua siitä ei löytynyt. Meillä on nyt sitten siruton koira. Kasvattajalle soitettiin ja pennut on kuitenkin sirutettu asianmukaisesti. Kait se siru on vain sitten lipsahtanut takaisin ulos jos on jäänyt liian lähelle pistoskohtaa. Eli uuden sirun laitto on edessä heti kun paperit kennelliitosta saapuis meille asti.