Oskari kotiutui helsinginreissultaan perjantaina, kun Karri tuli Oskarin ja Onnin kanssa autolla Helsingistä viikonlopuksi. Koirilla oli iloinen jälleennäkeminen ja Onni, joka pelkää muita koiria, on tullut taas toimeen näiden kanssa paremmin kuin osaisi kuvitellakaan. Ei ne vierekkäin nuku tai leiki yhdessä, mutta sietävät toisiaan eikä Onnia pelota olla isojen koirien vieressä.

Lauantaina oli jännittävä päivä kun lähdettiin kohti Hailuotoa mun vanhempien ja karrin ja koirien kanssa. Onni tykkäsi kun kasattiin tavaroita eteiseen ja kun päästiin autolle niin Onni hyppäsi reippaasti kyytiin. Lauttasatamassa oltiin hetki ulkosalla ennen kuin lautta lähti. Onni sai olla ulkona ja merkkaili iloisesti jännittäviä pensaita. Oskari ja Wissi istui takakontissa kiltisti sen aikaa. Lautalle mahduttiin just ja just viimeisenä autona ja mentiin tietty kurkkimaan matkan ajaksi reunalle. Onni oli vähän kaikkien sylissä ja ensin oli vissiin kylmä ja jännitti kauheasti kun tärisytti, mutta loppumatka meni kuin vanhalta tekijältä. Oskaria jännitti ihan kamalasti kun takakontti oli auki niin Ose vaan läähätti ja tekeytyi tosi pieneksi auton takatilan nurkkaan ettei kukaan ottaisi häntä sieltä ulos. Matka jatkui kalan ostoon kahvilasta ja koirat tonotti kiinni auton vetokoukussa sillä aikaa kun istuttiin ulkona syömässä. Kuola taisi vähän yhdeltä koiralta valua kun kala haisi hyvälle... kukahan mahtoi olla.

Kaupan kautta rannalle.

Onni sai kirmailla ilman hihnaa kun ei välittänyt linnuista ja totteli nätisti jos meinasi lähteä liian kauas hajujen perään. Oskari ja Wissi oli remmeissä. Paitsi että Wissi oli ainoa joka ei päässyt kertaakaan irti. Oskari sai hakea keppiä ja käydä uimassa ja ryntäillä pitkin rantaa, mutta Wissi olisi varmasti heti ensimmäisenä mennyt jonkun linnun pesälle ja olisi napannut poikaset. Ei hyvä. Ja sen lisäksi se varmaan olisi karannut aika kauas. Toinen ei niin hyvä juttu. Eli vinttari kiinni.

Onni siis oli irti koko ajan ja seuraili kaikkia vuorotellen pitkin rantaa. Muutaman kerran Onni kävi melkein uimassa kun seurasi Karria uskollisesti vähän turhan syvälle ja aallot huuhtoi pienen koiran yli. Muut meistä oli sitten tietty vasta pohkeisiin asti vedessä.

Syötiin herkkuja ja koiratkin sai ehkä vähän retken kunniaksi maistella. Vesimeloni ei kenellekään meinannut maistua mutta kyllä Ose sen hotkaisi hetkessä kun tarjosin. Wissi ja Onni tahtoo vaan lihaa tai juustoa :D

Oskari oli hiekkainen ja märkä ja kuola valui suusta kun se istui pyyhkeellä katsomassa meidän ihmisten syöntiä. Onnikin uskollisesti seurasi aina sitä joka otti leivän laatikosta ja rupsi syömään. Onni napotti edessä ja yritti näyttää söpöltä(minkä ei luulisi olevan vaikeaa).

Wissi sai riehua rannalla remmissä ja sillä tuntuikin olevan patoutunutta energiaa hirveästipaljon. Se riekkui lyhyen remmin päässä kuin mielipuoli ja haastoi mua haukkumalla leikkiin vaikka kuinka kauan. Piti ihan pyytää sitä rauhoittumaan ennen kuin uskalsin liikkua mihinkään ettei se olisi sitten nykäissyt hihnaa kädestä.


Hauskaa näytti koirillakin olevan ja lopulta ne makasivat kaikki viltillä silmät kiinni. Wissikään ei jaksanut vahtia lintuja koko aikaa.
Pakattiin tavarat ja käveltiin autolle. Onnin ja Karrin kanssa käveltiin vielä rantasumpulle pitkospuita pitkin ja Onni meni polleana meidän edellä. Sieltä pakkauduttiin mekin autoon ja lähdettiin ajamaan lautalle. Kotosalla koirista oli puhti pois ja ne kävi tosi nätisti nukkumaan. Mukava päivä ihmisillä ja koirilla. Ainoastaan Wissi voi ajatella pettyneensä kun ei saanut olla irti rannalla.

Tässä retken kuvia pienessä muodossa. Lisää tunnelmia olisi tarkoitus laittaa kunhan saisi kuvat muokattua sopivaan kokoon ja niin edelleen.