Karri sanoi yhteen väliin, että Basso on alkanut syöksyilemään enenevissä määrin autoja, pyöräilijöitä ja jopa joitain jalankulkijoita kohti rähisemällä. Auts! Se teki sitä enemmän Karrin kanssa kuin minun, mutta teki anyway. Pitääkin kysyä mikä tilanne on tällä hetkellä, sillä olen vahvistanut nättejä ohituksia, sekä myös siitä ettei Basso ala kyttäämään tai muuten jännittymään kun kohde (auto, ihminen, pyörä) on tulossa. Autot ja pyörät ymmärrän, kova vauhti ja joskus tulevatkin lähempää ohi. Ei ole pinserillä turvallinen olo. 

Minun kanssani Basso on jättänyt pyörät ja ihmiset rauhaan, mutta autoja kohtaa löytyy vielä vaikeita paikkoja. Olen antanut Basson vaihtaa puolta jos vastaantulija alkaa ahdistaa. Näin ollen puolustautumista ei tarvita.

Sivulle tulo + perusasento

Pitäisi saada kooste meidän sivulletuloharjoituksista, joita alettiin Basson kanssa tekemään viime vuoden puolella. Testasin netistä löytämääni kikkaa jolla koira seisoo pienen rasian päällä ja opettelee siinä käyttämään takapäätään ja liikkuumaan etutassut paikallaan. Tämän ajattelen helpottavan Basson pomppimiseen sivulle tullessa, sekä oikean paikan löytymiseen.

Koska me nyt ylipäätään ollaan vähän hitaita, on sivulletulo vielä todellakin vaiheessa, mutta on ollut kiva huomata että Basso oppii alustan avulla hakeutua paremmin paikalleen suhteessa minun kroppaani.

ISO plussa olisi, jos päästäisiin treenaamaan peilin eteen, sillä en näe pientä pinseriä kun se asettuu oikealle paikalleen, ilman että käännän päätäni ja katson alas.

Viimeksi kun muisteltiin rasian kanssa sivulle tuloa, aloitin liian vaikeasta ja sain koiran ja itseni lopulta aivan sekaisin. Oltiin vielä ulkona treenaamassa tälle keväälle ensimmäistä kertaa, joten missä helpotus kriteeriin, HÄH!? No, ei me semmoisesta harmistuta.

Ulkona on tullut harjoiteltua sivulletuloa ilman alustaa ja aika kivasti löytyy oikea paikka. Ei joka toistolla, eikä välttämättä suoraa  koiraa nähnytkään, mutta innokasta yrittämistä ja iloa on saatu roppakaupalla.

Rokotukset

Bassolla olisi rokotuksien uusinta paikallaan. Vanhat meni jo umpeen, mutta haluan viedä Wissin ja Basson yhtä aikaa niin se aikatauluttui huhtikuun alkuun. Oskari sai rokotuksensa ojennukseen hammasepisodin yhteydessä. Hammasepisodista en ole tainnut blogin puolella kirjoittaakaan, mutta siitä joskus toiste.

Rokotusaika on nyt varattu 21.4. joten sekin alkaa olla hoidossa tältä osin. Kunhan muistetaan vielä mennä sinne :D

Wissi täytti passiin arvioidun syntymävuoden mukaan tänä keväänä 11vuotta. Viime keväänä käytiin Wissin kanssa tarkistelemassa verikokeita ja vähän muutakin kuntoa eläinlääkärillä. Vanhan koiran tarkastus. Ei löytynyt rouvasta mitään vikaa. Wissi syö edelleen lääkkeitä leishmaniaan sekä kausittain virtsankarkailuun. 

Tässä keväällä oon huomannu, että Wissillä on lihakset lähteny katoamaan. Se on jotenki kuivakampi ja laihtunutkin. Punninnut en ole, mutta kylkiluut näkyy selvemmin kuin aiemmin ja muutenkin Wissi on vähän kulmikkaampi. Ruokamäärää lisättiin, koska ollaan ulkoiltu enemmän, katsotaan nyt tarttuuko mummeliin. Vähän huolestuttaa toki, kun Wissi alkaa jo olla mummoiässä, että miten pitkään täällä vielä porskutetaan. Onneksi päivittäiset hepulit pitää huolen siitä, ettei kauheasti ehdi Wissiä mummona pitää. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan.

No entäpä ne Wissin jalat. Oikea takajalka on monta vuotta sitten jo kuvattu ja kuvattu myöhemmin uudelleenkin. Kintereen paksuuntuma (ulkoa päin) on muuttanut muotoaan hieman tässä vuosien aikana. Kintereessähän on siis oletettavasti vanha murtuma, joka on aiheuttanut nivelrikon, sekä luupiikin. Jalka ei taivu normaalisti.

En enää muista milloin viimeksi Wissi olisi ontunut tuota oikeaa jalkaa. Pitkäänhän se oli makuulta noustessa jäykkä eikä varannut ensin painoa kipeälle jalalle. Wissi on saanut muutaman sarjan Cartrophen -pistoksia sekä nivelten hyvinvointia tukevia valmisteita. Ontuminen lakkasi jossain vaiheessa. Nyt Wissin jalka on ulospäin oireeton jopa pitkän lenkin tai vapaana juoksemisen jälkeen. Olen kuitenkin rajumpien hepulien ja pitkien lenkkien jälkeen antanut välillä kipulääkettä, koska epäilen, että Wissi oireilee nykyään eri tavalla jalkojaan. Rokotuksille mennessä ajattelin vähän kysäistä aiheesta. 

Muuten tuo meidän espanjalainen on kyllä mitä piristävin ja iloisin eläin. Ihan jatkuvasti. Eilen en naurultani saanut koiraa rauhoittumaan kun se päätti ruveta rupelina pyörimään hihnansa päässä. Ei varmaan tarvitse mainita, että koirahan vain inostui kun minä nauroin hihnan toisessa päässä...

Talvi on nyt selätetty. Aurinko paistaa vielä puoli yhdeksältä illalla, lunta on enää soraan ja muuhun pölyyn hautautuneena teiden varsilla ja meillä on jo aika lailla luovuttu takeista. 

Kevään kunniaksi viimeiset lumiset kuvat tältä talvelta!