Meidän perheessä on kyllä tullut muutoksia sitten viimenäkemän. Niin siis sen jälkeen kun olen itse tarttunut blogikynään. Meillä on uusi perheenjäsen, joka kiusaa minua. Ei siinä kyllä ole mitään ihmeellistä ja se oli kuulemani mukaan odotettavissa. Eihän sellaiselle pienelle pennulle kai saa äristä. Aluksi vähän yritin mutta nyt en enää jaksa. Tyttö välillä siirtää pennun pois kimpustani, mutta sanoo samalla että minun pitäisi itse puolustautua. Mutta kun emminä kehtaa, olen kuitenkin Oskari.


Tässä näette kuinka minä lekottelen lumihangessa. Lumihanki oli hyvä taso johon pään pystyi laskemaan kun sitä rupesi väsyttämään. Pikkukaveri ei tykkää ulkoilla. Se oli aluksi mukana vain takin sisällä kun pakkasta oli niin paljon. Olisin minäkin yksi erittäin kylmä pakkaspäivä voinut matkustaa lämpimässä, mutta eivätpä taida ottaa minua kyytiin, kuten pikkupentua.


Oon nyt jo melkein 2 ja puoli vee! Iso poika jo. Oon vähän oppinu sanomaan toisille pojille takasi jos ne kiusaa mua liikaa. Pennuille en edelleenkään kauheasti kehtaa sanoa, onhan ne niin pieniä. Wissin kanssa me painitaan tosi paljon vieläki, eikä Wissi tunnu yhtään vanhalta. Se taisi vähän vielä saada lisää intoa kun pikkukoira tuli taloon. Mua se ei haittaa, on kiva kun saa leikkiä, kunhan Wissi leikkii mun kanssa nätisti.
Välillä kun mennään puistoon, en tykkää leikkiä Wissin kanssa. Se alkaa leikkiä liian rajusti ja hyökkää mun kimppuun salaa. Silloin oon vaan ihan hiljaa enkä ala leikkiä sen kanssa. Jos Wissillä on koppa, me voidaan leikkiä yhdessä. Paitsi että silloin mä revin Wissin takkia (kun se kerrankin onnistuu) ja tyttö ei tykkää siitä. Kuulemma ei ole kiva sitten ommella takkia taas kasaan.

Nyt mun täytyy lähteä taas ulkoilemaan. Aurinko paistaa ja on kirpakka pikkupakkanen!