Huh huh, kyllä tämä elämä nyt on varsin jännää kun Oskarille tuli kutsukirje kevään, tai no tammikuun testeihin. 7.1.10 on luovutuspäivä ensimmäiselle testijaksolle joka kestää peräti neljä viikkoa. Vaikka Oskari onkin niin ihana ja kaikkea niin toivottavasti se pärjäisi testeissä ja osoittaisi olevansa iso mies ja siitä tulisi hyvä opas, vaikka olisihan se ihana jos pallero saisi jäädä meille...

Wissi on osoittanut oppivansa jotain. Eroahdistus alkaa olla enemmän ja vähemmän taaksejäänyttä elämää. Välillä tuntuu pahalta kun lähdetään monta kertaa päivässä pois, välillä jopa Oskarin kanssa, ja silloin pitää pitää meteliä, mutta aina kun tullaan takaisin kotiin niin koira on hiljaa ja peti lämmin. Siellä se nukkuu.

Kuvia ei ole tullut otettua kun pihalla on niin pirun pimeää pitkin päivää. Ei ole kiva mennä puistoon kun vettä tulee niskaan ja koirat on niin rapaisia kuin olla ja voi. Ja nyt ollaan jo sentään joulukuussa.

Tänään on yhden kiharatukkaisen kirjoittajan syntymäpäivät.
Eilen oli yhden mustan labradorin nimipäivät.

Koirat odottelee vielä tämän aamun ruokaa, kun on oltu porukoilla tässä aamusta. Siellä ne epätoivoisesti syö seiniä ja ovenkarmeja kolmestaan kun eivät saa ruokaa. Niin ja tosiaan kolmestaan, Rokka poika on meillä hoidossa tällä hetkellä.