Metsäreissun päivän sää oli taas nätti kuin mikä. Aurinko paistoi ja pikkupakkanen viilensi nenää ja sormia. Ja mikä parasta, en nähnyt enää yhtään hirvikärpästä! Aiemmin ei ole meidän metsissä niitä näkynyt, mutta tänä syksynä tämä ötökkäkammoinen on lenkkeillyt enemmän kaupungilla.

Meillä on Oskarin kanssa ollut vähän uudelleenbondaamista tässä viime kuukausien aikana. Koirat on liikkuneet niin paljon koko porukan voimin, että Oskari ei enää kuuntele minua. Koko kolmikko saattaa kiristää hermoja joskus lenkeillä enkä ole ollut paras mahdollinen neiti aurinkoinen muutenkaan kaikenlaisten kiireiden takia. On siis tarvittu Oskarin kanssa omaa aikaa. Tokihan muutkin on myös saaneet sitten omaa aikaa minun kanssani. 

Oskari nyt on vaan semmoinen ilmapuntari, että se elää vähän minun tuulieni mukaan. Ei noista kahdesta muusta niinkään näe muutoksia (paitsi Wissi elämöi yksin ollessaan enemmän kun aktivointia ei ole ollut tarpeeksi). Oskari on käynyt mun mukana töissä ja Karrin kanssa yhdessä lenkeillä. Näiden lisäksi on metsäilty Hillan kanssa muutaman kerran. 

Täytyy kyllä myöntää, että minä olen koirien suhteen ihan mahdottoman... hmm. Rupesin miettimään mikä sana tähän nyt sopisi. Ehkä herkkä. Tällä tarkoitan nyt sitä, että mietin jatkuvasti olenko tarjonnut kaikille riittävästi kaikkea. Yhdessäoloa, leikkiä, ruokaa, tekemistä, ulkoilua you name it. Tunnen myös lähipiirini mielestä liikaa huonoa omaatuntoa jos en ehdi jotain tekemään. 

Onneksi tämän voi myös kääntää vahvuudeksi. Osaan ottaa myös tulevien asiakkaiden kohdalla huomioon monia asioita koirien hyvinvoinnissa, enkä juutu vain yhden osa-alueen parantamiseen. 

Minulla on suuri ilo olla mukana pienen pennun elämässä, vaikka pentu ei olekaan tällä kertaa oma. Ystäväni otti Oulun Eläinkodilta sekarotuisen koiranpennun vähän aikaa sitten ja olen ollut tukemassa ja auttamassa pennun kanssa elämää aloittavaa ystävääni. Minä tarjoan apua koirakavereiden, koulutuksen ja päivähoidon osalta ja on ollut kyllä hauskaa. Pentu on erittäin energinen, todella älykäs, ketterä sekä aika peloton. Juuri tämä pentu jäi ensimmmäisenä omistajansa mieleen kun käytiin pentuetta ensimmäisen kerran katsomassa. Pennulla on saalisviettiä, se on ahne ja on ihastuttavan kiintynyt omistajaansa, mutta ei missään nimessä liikaa.

Pennun nimi on Hilla ja siitä löytyy suomenpystykorvaa, jotain muuta metsästyspystykorvaa sekä novascotiannoutajaa. Hillalla on jouset jalkojen tilalla, Hilla kiipeää kuin kissa ja komentaa pontevasti jos asiat eivät suju hänen suunnitelmiensa mukaan. Uskon että Hillasta kasvaa loistava kaveri!