Himoliikkujat, Not!

Liekö bikinikuntoonpääsy-yritystä vai muunlainen liikuntavillitys, mutta koirat on joutuneet mun kanssa vähän juoksemaan ja lenkkeilemään reippaammin tässä vähän aikaa. Olin työharjoittelussa ja huomasin että ei hitto tässähän on päässy iihan kunto kohoamaan ja vähän laihtumaan. Nyt se harjottelu on sitten ohi ja takaisin vanhaan ei enää saa luisua. Talvella sain uudet lenkkitossut ja niillä on tullut välillä käytyä vähän nopeampaa lenkkeilyä kuin noiden koirien kanssa nuuskuttelulenkkejä. Tänään oli taas sellainen päivä että piti käydä vähän ulkoiluttamassa melkein uusia lenkkitossuja ja päätin ottaa Wissin mukaan.

Wissi on hyvä lenkkikaveri koska se jaksaa köpsötellä mun vauhtia mun vierellä eikä kauheasti yleensä haahuile tai jättäidy jälkeen tai vedä. Nappivalinta siis! Me lähdettiin kävellen ja sitten hölkkäiltiin pikkuisen matkaa. Kuitenkin melkein koko matka mentiin Superreipasta kävelyä, koska mun jalat oli jotenkin ihan jumissa edellisestä lenkistä ja työstä jonka aloitin eilen. Wissi toimi kuten ajattelinkin ja lönkytteli mun vieressä koko matkan, mitä nyt pissalla piti päästä käymään loppumatkasta uudelleen. Päätin palkita sen koirapuistoreissulla kun se oli niin nätisti. Koirapuistossa ei ollut muita ja Wissi keskittyi lähinnä haisteluun. Yleensä jos suoraan kotoa mennään puistolle, Wissi ottaa hurjat spurtit ja lähtee päättömänä ympäri puistoa. Jotain hyötyä siis tästä väsytyslenkistä ennen puistoa.

Kotiin me Wissin kans jätettiin Basso ja Oskari kaksistaan. Lähtiessä huuto (Bassosta lähtevä) oli aika karmiva, mutta kun tultiin takaisin, oli koira hiljentynyt ja napotti nätisti portin takana odottamassa. Basson kanssa kävin muutama päivä takaperin myös juoksemassa ja silloin mentiinkin paljon reippaammin ja jaksoin juosta tosi kivasti. Silloin mentiin ehkä 5 km ja nyt mentiin Wissin kanssa 6km. Basso sai varmaan miljoona kertaa enempi liikuntaa kun se pomppi kenguruloikkia mun vierellä puolet lenkistä! Senkin kanssa käytiin vielä koirapuistossa ja se jaksoi revitellä siellä vielä hurjasti saksanseisojan kanssa.

Oskari on ihan oma lukunsa reippaalla lenkillä. Oli se lenkki juoksemista tai reipasta kävelyä ilman haistelutaukoja. Oskari ei vain pysty sellaisiin. Viimeistään kilometrin jälkeen sitä saa raahata perässä kuin hiekkasäkkiä, sillä erotuksella että tällä hiekkasäkillä on jalat jotka liikuttavat sitä haluttomasti eteenpäin.
Siinähän onkin kaikki oleellinen Oskarin kanssa lenkkeilystä. Aina välillä minä unohdan ja yritän käydä lenkillä Oskarin kanssa. Pakkohan senkin on joskus oppia ettei aina saa vain haistella ja nuuskutella. :)

Pitäkää peukkuja ettei meidän hölkkälenkkeilyura lopu ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan!