Ei mitään.
Me ei olla tehty yhtään mitään jännää eikä mitään kertomisen arvoista. Mulla on yks koulutyö mikä vie mun ajan iha täydellisen kokonaan ja ajattelin tämän blogikirjoituksen olevan pieni hengähdystauko kaikesta piirtämisestä ja 'En osaa päättää miten tämän väritän tai mihin laitan tuon lampun tai mitä teen tuolle puulle' -jutuista.

Eilen päivällä me käytiin Oskarin kanssa vähän puistossa suhaamassa niin että saatiin raitista ilmaa. Bassolla oli liian kylmä ulkona kun sen talvivaatevarasto on vähän vaiheessa, joten Wissi jäi Basson seuraksi kotiin kun me lähdettiin ulkoilemaan.









Basso on nauttinut sylikoostaan kun minä olen istunut tässä koneella. Milloin on koirapoika ollut lampaantaljan sisään kääriytyneenä, milloin taas minun peittoni alla. Ja sylissä tietenkin koko ajan.

Koirat on syöny luita aikansa kuluksi


Torstaihin asti meikäläinen on vielä tämän koulujutun kimpussa ja toivottavasti se silloin tulee valmiiksi! Sitten alkaa toki miljoona uutta tehtävää ja kurssia... Eihän toki ole koulustressiä.


Basso sai itselleen pipon tuossa muutama päivä sitten.
Ei arvostanut, yhtään.

Me käytiin nauttimassa talvisesta lumisadepäivästä Wissin, Oskarin, Karrin ja mun iskän ja siskon kanssa.

Ensin jäätiin kaks kertaa autolla kiinni lumihankeen kun yritettiin ajaa sellaista tietä jota ei ilmiselvästi olisi kannattanut ajaa tavallisella farkulla.

Sitten annettiin periksi ja mentiin toiseen paikkaan johon auton sai aurattuun parkkiin. Huh! Wissi sai olla irti siinä kohti kun auto oli jumissa, joten näissä kuvissa Wissi on flexin vankina. Oskari nautti peltoleikeistä Karrin kanssa. Oli ihan hyvää jumppaa itse kullekin rämpiä polvia myöten hangessa, mutta Wissi ei arvostanut.. Yllätys yllätys!


Tässä Oskarin yritys hankijuoksun maailmanmestaruuskisoja varten. Hävisi koiraparka Karrillekin.






 Joen yli meni hienot astinkivet, mutta niille ei kyllä uskaltanut astua kun ei eletty elokuvaa.

Minä kävelin peltoon, Wissi ei. Wissi ei todellakaan arvostanut meidän hankikävelyä. Minä kuvassa siis istuskelen pyllylläni kun Wissi veti minut kumoon juoksemalla takavasemmalle. Apua en saanut ennen kuin minusta oli otettu tarpeellinen määrä kuvia.


Minun poijjaat hangessa<3
Niillä oli kovasti lystiä.




Tässä sitten on alkukarsinnat hankijuoksun kisoja varten. Oskari joutuu taipumaan itseään nopeammalle ja pitkäjalkaisemmalle omistajalleen.

Lohdutuspalkinnoksi muutama lumipallo ennen kuin käännyttiin takaisin ja talsittiin kohti autoa, joka ei enää ollut jumissa hangessa.



Ja missä Basso oli koko tämän ajan?
No oikeasti se ei enää mahdu takin sisään, mutta pikkuBasso oli sisällä äiskän kanssa, koska sillä ei ole tarpeeksi vaatteita pitkää metsäulkoilua varten.
Justiinsa tuossa pari päivää sitten vein Basson mitat äiskän siskolle joka lupasi Bassolle neuloa oman haalarin. Sitten kun vielä tekasen (ihan kuin se olisi niin helppoa) sille uudet tossut tassuihin niin johan poika tarkenee!

Basso pääsi joulun kunniaksi käymään Helsingissä, Porissa ja Ähtärissä. Oli sen verran jännä matka, että Basso vietti sen enimmäkseen unten mailla. Nokosten ja ruokailujen välissä ehti kuitenkin onneksi myös riehua Rekun ja Onni-papan kanssa.


Jouluaattona koitti Basson elämän toistaiseksi jännin hetki, kun joka paikka oli täynnä omituisia paperiin käärittyjä juttuja. Pikku-ukko pääsi kuitenkin alkuhämmennyksen jälkeen aika hyvin perille pakettien saloista. Erityisen mieluinen lahja näytti olevan rinkulan muotoinen luu, jota piti välillä puolustaa äkäisestikin, kun Rekku ja Onni tulivat liian lähelle.















Tapaninpäivä oli Basson kannalta vähän kurja, kun tuuli niin kovaa, ettei ulkonakäynnistä meinannut tulla mitään ja vahingossa syöty Onnin senioriruoka kiersi mahassa. Onneksi siitäkin kuitenkin selvittiin.



















Lopulta uni voitti ruokakupin.

Porissa vierailtiin toki myös Basson ensimmäisten omistajien Tuukan (Karrin pikkuveli) ja Aman ja Elmon (Karrin kummipoika) luona. Onneksi sohvalta löytyi oma pehmeä paikka kaikille matkaajille.


Porin jälkeen oli aika käydä Ähtärissä Liisa-tädin luona. Tällä kertaa sohva ei ollut ihan niin pehmeä, mutta tilaa onneksi riitti kaikille.

Ähtäristä suunnattiin Suomen mauttomimman paikan, Tuurin kautta Vaasaan ja seuraavana päivänä takaisin Ouluun. Rekku kohtasi elämänsä rakkauden Wissin ja Oskari sai sopivan kokoista leikkiseuraa.

Basson tulokset tosiaan tuli jo ennen joulua, mutta koska niissä ei enää ollut mitään ihmeellistä(!) niin asia jotenkin jäi. Olin itte vaan niin helpottunut että unohdin tänne siitä kirjoittaa. Eläinlääkäri sanoi että siellä on luulatvasti ollut joku tulehdus joka on pikkuhiljaa poistunut. Jotkut arvot oli vähän vielä yli tai alle viitearvojen mutta kuitenkin palautumassa normaaleiksi. Saa nähdä meneekö meillä Basson kanssa ruoka vaihtoon. Jotain helpommin imeytyvää ehkä?


No meidän joulu sitten!
Basso lähti Helsinkiin Karrin kanssa viettämään joulua Onnin ja Rekun kanssa ja me loput jäätiin kotiin mun vanhempien kanssa jouluilemaan. Koirat sai aattona avata enemmän paketteja ku minä (ainaki melkein). Ne sai aktivointilelun. Aika tuommonen perus missä oli lisänä tuo ylimääräinen luu joka ensin piti poistaa että sai kannen pyörimään ja lisää ruokaa esiin.


Mitä tekee neropatit?


Wissi osasi hienosti leikkiä ja työnsi kuonolla kantta ees taas. Välillä piti kokeilla tassulla raapimalla, mutta suht nätisti koko lelu tyhjentyi.


Oskari taas tekee näin: Etutassuilla kunnon ote ja sitte huiskautetaan lelu takajalkojen välistä seinään tai sohvan alle. Ihan hirveä ryskäminen ja häsläys. Oskari ei paljoa kuonolla kokeillut (ihan muutaman kerran) ja lähinnä huitoi tassulla. Yritin pitää lelusta kiinni ettei se pääsisi viskomaan sitä pitkin kämppää, mutta sain vain käteni naarmuille kun herra raapi sitten vahingossa vähän niitäkin. Noh, lelu saatiin kuitenkin tyhjäksi tälläkin tavalla ja muutaman kierroksen jälkeen lelu meni kaapin päälle parantelemaan haavojaan. Aika kestävä lelu muuten :D







Aattona käytiin laskemassa siskon ja Oskarin kanssa vähän mäkeä. Oskari olisi mielellään juossut joka laskuun mukaan, mutta joutui tönöttämään lamppuun sidottuna melkein koko ajan. Mun kanssa Oskari sai juosta yhden mäen ja se veikin mun liukurin lopuksi. Siitä tulee esiin kauhea riiviö ku mennään laskemaan mäkeä.




Meillä oli tänä vuonna vähän erilainen joulu kun ei mentykään mun porukoitten luo vaan oltiin mun ja karrin kotona joulustelemassa. Hauskaa oli ja kohta meille tuleekin vieraita uuden vuoden viettoon!
Joku saattaa ehkä jopa arvata jos sanon että niitä on kolme, yksi ruskea ja kaksi mustaruskeaa. Ne ovat pieniä ja kovaäänisiä ja nopeita! Hyvää uuttavuotta! Palaillaan!