Minä otin kameran mukaan. En tällä kertaa niinkään suorituksia kuvatakseni, vaan jotain muuta kivaa. Sain muutaman kivan kuvan koirista ennen ja jälkeen suorituksen. Alla narttu- ja urosrotikka oman suorituksen päätteeksi kuulemassa arvostelua.





Wissi osallistui kyttäämällä aidan raosta yhden parin suoritusta. Ilma oli ihan pirun kylmä tuulen vuoksi. Wissi oli suurimman osan ajasta autossa, mutta ennen lähtöä käytin sen tien varressa asioilla ja sit katottiin vielä pari koirakkoa. Kyllähän pieni vinttikoira olis osallistunut oikein mielellään bh-kokeiden tuomarointiin ja ehkä kipaissu jonkun kunniakierroksen kentän ympäri jos olisi aidan ylitse saanut loikata.



Serra otti itse paineita vähemmäksi ennen suorituksen alkua kierimällä nurmella hetken aikaa.Mukavan iloinen suoritus koirakolta ja koira sai hyvät kehut suorituksen päätteeksi ja läpimenon kunniaksi.


Me livahdettiin jatkamaan matkaa ennen viimeisiä koirakoita ja pölähdettiin Zeppeliinille. Saatettiin vahingossa käydä syömässä ja hakea Arnoldsilta donitsit. Sillä aikaa Wissi oli tsekkaillut auton läpi sattumien varalta ja nukkui kerällä pelkääjän paikalla kun tultiin takaisin.

Mutka kotona ja vähän lepoa ja heti perään treeneihin Wissin kanssa. Johanna tuli Hiskin kanssa meidän lähikentälle treenaamaan ja oli mukava kun oli seuraa. Wissin kanssa otin kontaktiharjoituksia ja kokeilin sen kanssa uutta lähestymistapaa sivulle tuloon ja seuraamiseen. Naksuttamalla kontaktia ja päästiin jopa tosi kivaan kontaktiin ja sivuttain kulkemiseen viimeisen treenipätkän kohdalla. Välillä galgon motivaatio oli maan haistelussa, kun Hiskin jälkiä piti tutkia tarkasti, mutta tauon jälkeen päästiin taas vauhtiin.

Nyt mulla on taas väsynyt ja hiljainen vinttieläin uudessa sängyssään nukkumassa. Tavoite saavutettu tältä päivältä.

Basson kanssa aloitettiin ihan ruudun vierestä. Basso meni innokkaasti ruutuun syömään herkut. Itse olin liian hidas toisen palkan kanssa ja Basso ehti välillä hurauttaa ulos ruudusta ennen kuin sain naksun jälkeen namin annettua. Tässä oli suurin edistysaskel Basson kanssa toiseen sessioon verrattuna. Ehdin hyvin palkata sen vaikka kolmen naksun verran ilman että se lähti hakemaan herkkua minulta ja ylittäisi nauhan uudelleen. Se siis jopa seisoi paikoillaan. Seisominen ei ole Bassolle ollenkaan vahva liike, joten se tarjosi nopeasti istumista alkuun, kun kääntyi ruudussa minua kohti. Yritin ehtiä naksauttaa ennen istumista, mutta arvannette varmaan kumpi meistä on se nopeampi :D

Syksy ei ole lähtenyt käyntiin kyllä ilmojen puolesta vielä ollenkaan. Ja sehän ei kyllä haittaa tätä porukkaa ei sitten yhtään. Päivällä on lämmin ja aurinko on paistanut monta viikkoa putkeen.

Minä olen seurannut Koiraamon kursseja iltaisin harjoittelun merkeissä, koirat on saaneet käydä juoksentelemassa syksyisessä metsässä ja Oskarin kanssa käytiin pari reissua Kajaanissa elo-syyskuun vaihteessa.

Ensimmäisellä viikolla Kajaanissa kävin ukkona kaverin heelerille, jolla oli tulossa pelastuskoirakokeet tulevana vkloppuna. Makasin metsässä ja yritin olla yskimättä, sillä satuin sairastumaan äkäiseen flunssaan saman tien kun pääsin Kajaaniin sunnuntai-iltana. Uskomattoman huono tuuri. Seuraavana päivänä me sitten maattiin Oskarin ja heeleri Hubbaksen kanssa sängyssä ja otettiin päivätorkkuja. Keskiviikkona jouduin antamaan periksi ja lähdin kotiin sairastamaan. Makasin kotona loppuviikon ja sunnuntaina lähdin takas koululle jo parempivointisena. Toisella kouluviikolla Oskari päätti saada kunnon ripulin ja sen kanssa juoksin sitten ulkona ja siivoilin oksennusta ja paskaa lattialta. Perus koiranomistajan viikko.


Wissin kanssa taas osallistuttiin Löytökoiralauantaihin sekä galgoteltalla, että minulla oli koirien virikkeellistämiseen liittyvä pieni pöytä galgoteltan vieressä. Oli kyllä tosi kiva päivä.


Wissi sai Löytökoiralauantain päätteeksi kirmata Lammassaaressa Nooan kanssa hetken ihan vapaana ja ai että tytsy otti kunnon spurtit. Tämän jälkeen lähdettiin purkamaan meidän telttaa ja autoiltiin kotiin.

 Basso lähti minun, Lennin ja iskän kanssa metsään yhtenä taas kerran nättinä syyspäivänä. Pojat juoksi varmaan monta kilometriä enemmän kuin mitä käveltiin polkuja ja metsänpohjaa pitkin ja lopputulos autossa kotimatkalla olikin kuvan mukainen.

Oskari: Sing with me! I surrender, I surrender!



   

    


Älyvapaata painia heinäkuun helteessä. Ehkä niilläkin on vähän auringonpistos?

Onni päätti jättää luun syömättä ja rupesi nokosille tuvan lattialle. Hän on niin ihana koirapoika! Alkaa Onnillakin vanhuus jo näkyä. Korvat ei kuule kuten ennen ja meno on vähän hidastunut. Koetettiin me Onnin kanssa opetella pillin käyttöä luoksetulossa, kun tavallinen kutsu ei enää kuuluu. Sain papasta hyvät vauhdit irti, kun pinkaisin sitä nakkien kanssa mökin taakse piiloon.