30. joulukuuta 2014

Joulunajan ulkoiluralli

Vaikka itselleni tuli heti otsikosta mieleen, ei meillä joulun aikana ole juostu ulkona missään vatsatautirallissa, onneksi.


Me ollaan nyt vain kunnostauduttu metsäulkoilureissuilla tässä säiden salliessa. Pilpasuon suunnilla on käyty, keskustaa koluttu hihnalenkein ja Kiekonmajan latujen huudeilla käyty rälläämässä metsäautotiellä. Ilman vahinkoja me ei vissiin osata käydä ulkona ja taidan pikkuhiljaa (ihan liian hitaasti vissiin) tulla siihen tulokseen ettei Basso ja Wissi enää käy yhdessä koirapuistossa.

Kaikilla käy mielessä ajatus, että iso paha vinttikoira yrittää tappaa pienen avuttoman pinserin, mutta ei meillä. Basso käy koirapuistoissa niin kierroksilla, että käy Wissiin kiinni. Wissi ei juokse yhtä lujaa eikä niin pitkiä matkoja puistossa, joten Basso saa sen nopeammin kiinni. Suu auki ja hampaat edellä tämä pieni ritari sitten juoksee päin vinttikoiran takajalkoja. Hollihaan puistoon käveltiin tuossa päivänä muutamana ja päästin koirat irti. Lopputuloksena Wissillä reikä hanurissa. Onneksi vain pieni ja on jo hyvin parantunut, mutta voi jestas kun otti oma tyhmyys pattiin! Aiemmin on nähty yksi mustelma vinttieläimen takareidessä, mutta pahemmilta vaurioilta on vältytty. Annetaanpa nyt sitten olla ja jatketaan metsälenkkeilyä.


Metsässä me kaikki liikutaan yhdessä koko ajan eteenpäin, joten Basson on helpompi purkaa omaa turhautumistaan, eikä Wissi tee samanlaisia pysähdyksiä juoksupyrähdyksen päätteeksi kuin puistossa. Ja kaiken lisäksi Wissi juoksee niin lujaa ja niin kauan, että Basso jää tarpeeksi jälkeen. Näin ollen se ei ole heti Wissin takapuolessa kiinni kun vauhti loppuu.

Näin se pieni koira jää jälkeen kun isot juoksee

Lumi on ahterista.
Vinttieläimen mielestä talvisissa kävelyissä on yksi vika. Lumi
Lumi tukkii hyvät reitit ja estää pitkien matkojen pinkomisen jos joku on sattunut asettumaan keskelle polkua. Nooh, kyllähän tarpeeksi hyvällä vauhdilla voi juosta jopa offroadilla, mutta hieman väsynyt vinttieläin löytyy aika varmasti minun takaani pienenä perävaununa.


Jotta eläin ottaisi edes muutaman omatoimisen askeleen polulla, minä poikkean polulta hankeen. Hölmistynyt vinttieläin katsoo hetken ja jatkaa sitten matkaa polulla tyytyväisenä tai jatkaa minun vierelläni kulkemista edelleen polkua pitkin.

Kotoa on lähdetty vaihtelevissa varusteissa. Oskaria ei ole tarvinut onneksi tälle talvea pukea, mutta aattoaamuna sekin nosteli tassujaan kesken lenkin kun pakkasta oli yli -20 astetta.



Wissi on käyttänyt metsäulkoiluilla haalaria, joka on äitini käsialaa. Kyllä sitä viime talvena väännettiin ja käännettiin niin että haalari on tarpeeksi linjakas ja samalla liikkuu koiran mukana hyvin pitkässäkin laukka-askeleessa. Toimii
Haalari on kaksinkertainen. Päällä on ohuella vuorella varustettu tikkikangas ja alla oranssi fleece. Käy hyvin koiralle joka aina välillä vetää spurtteja ja sitten tallustelee hiljakseen meidän mukana pitkin lenkkiä.











Basso on pukeutunut tätini kutomaan villahaalariin ja takkiin tai pelkkään haalariin. Haalari tokikaan ei ole paras vaihtoehto lumihankeen, koska lumi tarttui varsinkin takapuolen ympärille haalarin reunoille. Töppöset pikkuherralla ei oikein tunnu pysyvän jalassa. Takajaloissa Bassolla on ollut ongelmaa anturoiden välisen ihon kanssa. Se tulehtuu herkästi jos jalka jää kosteaksi/sinne menee tiesuolaa/hiekkaa/käpyjä/neulasia/yms. Varsinkin oikeaa takajalkaa on ahkerasti kaluttu ja tästä johtuen tossutettu jopa sisätiloissa. Rasvattu on ja yhteen väliin jalkaan hierottiin Canofiteä kun se oli päässyt pahemmaksi.
Tossut onneksi auttaa ongelmaan hyvin ja kunhan vielä pysyisivät kovassakin menossa jaloissa niin olisi ihan mahtavaa!








 Wissi, Oskari & Basso from Oulu toivottavat kaikille tutuille ja satunnaisille lukijoille hyvää uutta vuotta 2015!





Tämä kolmen kopla jatkaa ensi vuoteen sikeillä unilla ja oikein ajoitetuilla ulkoiluilla vuoden viimeisenä iltana.




5. marraskuuta 2014

Marraskuu alkoi, mutta palataan alkusyksyyn


Vaikka tänne Oulun korkeudelle onkin jo satanut useammatkin ensilumet, pitäydytään vielä kesäisissä kuvissa yhden tekstin ajan. Wissin kanssa tehtiin alkusyksystä muutama oravanbongauspuistokeikka ihan vain kahdestaan. Alla yhden reissun kuvasatoa.





Wissi malttoi leikkiä nuoren miehen kanssa noin minuutin ja jatkoi sitten tärkeämpiä hommia...








 <3 p="">


18. lokakuuta 2014

Onnellinen koira ja onnellinen omistaja


Olen seurannut keskustelua, jossa erilaisia koulutusmetodeja kannattavat ihmiset yrittävät saada toisistaan selkoa. Mahdotonta. 

Alkuun keskustelu on lähtenyt suomalaisista ongelmakoirakouluttajista. Tästä keskustelu on muotoutunut kahden kunnan välille. Johtajuusajattelun "kolinapurkkien" "jääkauden" sekä "laumapalkan" kannattajat sekä positiivisen vahvistamisen "namittamisen" ja "kukkahattutäteilyn" puolestapuhujat yrittävät saada selkoa toistensa ajatuksista ja osaltaan tyrmäävät toisen kannattaman koulutustyylin täysin.

Haluaisin niin jotenkin summata tämän yli 60 sivua käsittäneen keskustelun ainakin joiltain osin, mutta tajusin juuri etten pysty siihen. En ainakaan yhdessä postauksessa. Keskustelun lukeminen herätti paljon ajatuksia siitä, miten paljon ihmisillä onkaan ennakkoluuloja toisista koulutusmenetelmistä.

Kuten keskustelupalstoilla yleensäkin, toisten sanomisia ja niiden merkityksiä vääristellään sekä luetaan ainoastaan ne kohdat toisten teksteistä, mitkä herättävät eniten tunteita.

Olen aloittanut tähän useita ja taas useita aloituksia, mutta kirjoittajan taitoni eivät riitä. Tulen siis siihen tulokseen tällä erää, että olkaa kaikki sitä mieltä mitä olettekin. Ei ole kauaa kun minäkin olin koirankoulutusasioista aivan toista mieltä kuin nykyään. Tai oikeastaan en ollut mitään mieltä. Tein vain niinkuin "kokeneemmat" neuvoivat. Sellaista se on. Ihminenkin oppii.


Uskoisin, että jokaisella koiranomistajalla on halu saada itselleen onnellinen lemmikki ja olla onnellinen lemmikinomistaja. Rakentavaa keskustelua voi toki aina käydä erilaisista koulutusmetodeista, mutta jos toisen tekstejä ei lueta ajatuksella, ilman vakaumuksellisia laseja, voi jäädä huomaamatta useita asioita.


Minä olen kyllä aika onnellinen koiranomistaja. Rahaa palaa, miinus siitä, mutta katsokaa nyt noita. Toivon, että minun koirani ovat myös onnellisia.

Wissi ainakin näytti aika onnelliselta metsässä kurvaillessaan viime viikolla...








Kun tämä ylläoleva kuva tallentui kameraani, minulla oli todella onnellinen olo. Kaikki oli oikein mainiosti.