Ruudun jatkot

Toinen päivä ruututreeneissä aloitettiin ilman kuvaajaa, mutta toiselle treenihetkelle saatiin ihka oikea videokuvaaja, joten Enjoy! Me ollaan selvästi päästy eteenpäin Basson kanssa. Tämä on mun osalta vähän kokeilua siitä, millä kaikilla tavoilla voin varioida lähetyksiä, palkkausta yms.

Ja kuinkas muutenkaan kuin liian monta toistoa. Ahneella on juurikin sellainen loppu. Mutta tästä taas opittiin jotain uutta ja tärkeää.

Basso rakastaa ruututreeniä. Karri käytti sen pissillä ennen aloitusta kun kasailin ruutua valmiiksi ja se tuli aikamoista vauhtia (jos olisi saanut itse päättää) takaisin päin.

Mietin tuohon palkkaukseen josko ottaisin ja opettaisin ton kosketusalustan jonka laittaisin Bassolle ruutuun. Olisko se tehokkaampi kuin pelkkä namialusta ja miten sen poishäivytys jos koira ei ymmärräkään ruutua siinä alustan ympärillä? Oma asento on ärsyttävän kumara, että ehtii palkata Basson useasti seisomisesta, mutta tämä korjaantuu pikkuhiljaa kun aika pitenee.

Illalla vielä yhdet treenit tälle päivälle ja huomenna sama kolmen treenin satsi sitten toteutukseen. Yksi a4 on jo täyttynyt omista kommenteista, kysymyksistä ja huomautuksista koskien tämän päivän treenejä, joten aivot on ainakin ollu kovalla käytöllä. 

Päiväkodin tytöt kävi aidan yli huikkaamassa, että mikä mahtaa olla koiran nimi, mutta en ehtinyt keskittyä valitettavasti vastaamaan. Tytöt taisivat seurata meidän treeniä aidan raoista.

Lopuksi me Basson kanssa naksuteltiin vielä viimeiset herkut pois taskusta ja treenattiin vähän seisomista. Kyllä tuli käännöstä oikealle ja vasemmalle ja vaikka minkälaista venkoilua suuntaan ja toiseenkin. Melkein sattumalta tuli palkattua viimeinen toisto aivan täydellisesti. En anna kaikkea kunniaa vahingolle, vaan väitän, että tietoisesti naksautin juuri silloin kuin pitikin. ;)

Ruutu

Ensi keskiviikkona minä pidän ensimmäisen TOKO-tunnin. Hmm, varsinainen kisatykki kouluttaa. Ajattelin enemmänkin yrittää panostaa asiakaspalvelupuoleen kuin siihen, kuinka tehokkaasti uusi liike tulee koulutettua. Yllätyspyllätys en ole itse kouluttanut yhdellekään koiristani kyseistä TOKO-liikettä, mutta näin sitä vaan koulutetaan. Toisaalta TOKO-liikkeet on niin tarkasti määritelty ennalta, että tietää sitten itse ainakin sen, miten liikkeen tulisi mennä.

Eilen tuli huomattua, että kyseisen liikkeen voi opettaa niin monella tapaa, että päädyin kokeilemaan, miten omat koirat ottaa yhden näistä koulutustavoista vastaan. Pyyntönä oli, että kokeilisin kouluttaa sellaiselle koiralle, jolla ei ole entuudestaan paljon liikkeitä muistissa. Tähän tarkoitukseen löytyi heti kaksi hyvää vaihtoehtoa ja otin kummatkin kokeiluun. Basso ja Lenni.

Kaksin verroin haastetta heti kerralla. Tänään aloitettiin uudella ruutukokeilulla kummankin kanssa ja kahden koulutushetken jälkeen voin sanoa, että Basson kohdalla näkyy ainakin edistymistä. Lennistä en oikein osaa sanoa. Jostain syystä turhaudun sen kanssa helpommin kuin Basson kanssa. Toisaalta Basso on tehnyt ruutua alustalle juoksemalla (siis alkukoulutusta) jonkin verran niin se on vähän Lenniä edellä eniveis jos se osaa hyvin yleistää.

Basson kanssa aloitettiin ihan ruudun vierestä. Basso meni innokkaasti ruutuun syömään herkut. Itse olin liian hidas toisen palkan kanssa ja Basso ehti välillä hurauttaa ulos ruudusta ennen kuin sain naksun jälkeen namin annettua. Tässä oli suurin edistysaskel Basson kanssa toiseen sessioon verrattuna. Ehdin hyvin palkata sen vaikka kolmen naksun verran ilman että se lähti hakemaan herkkua minulta ja ylittäisi nauhan uudelleen. Se siis jopa seisoi paikoillaan. Seisominen ei ole Bassolle ollenkaan vahva liike, joten se tarjosi nopeasti istumista alkuun, kun kääntyi ruudussa minua kohti. Yritin ehtiä naksauttaa ennen istumista, mutta arvannette varmaan kumpi meistä on se nopeampi :D

 

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy jo kuinka kaukaa ehdin lopulta antaa herkun ettei Basso tullut ulos ruudusta. Kerran otin enemmän etäisyyttä ruutuun (1,5m) ja kävelin Basson perässä palkkaamaan sen uudelleen. Joku tökkäsi ja seuraavalla kerralla Basso lähti ruutuun tosi hitaasti, miettien, oliko oikeasti lupa mennä. Äkkiä siis lähemmäs ja pienellä hetsauksella koira ruutuun niin johan meni nopeasti. Se olikin meidän viimeinen treeni siltä erää.

Omia merkintöjä harjoituksesta (sekä Lennin, että Basson):

- palkka-alustan paikka ruudussa

- naksun oikea-aikaisuus seisomiseen

- Bassolle kädestä palkkaaminen oikealta korkeudelta, ettei hypi takajaloilleen

- ei käskyä ennen ruutuun lähetystä, ei mitään koiralle

No, Lenni sitten. Ensimmäinen vaikeus saada se pysymään paikoillaan, että saa herkun vietyä ruudun keskelle. Aina meinaa irrota "Odota" tai joku muu käsky. Kerran sen pyysin istumaan ja odottamaan ajattelemattomuuttani ja eihän se koira mene niille herkuille ilman vapautusta/"ole hyvä". Blah!

Lennin kanssa suurin ongelma oli se maan haistelu. En myöskään ole ihan satavarma naksun ymmärtämisestä, tai sitten palkka ei ollut tarpeeksi hyvä. Kun Lenni söi herkut alustalta ruudulle mennessä, se jatkoi ympäristön tutkimista hyvin nopeasti usealla kerralla ja meinasi lähteä ruudusta sivukautta ulos jatkamaan omia hommiaan. Mulla ei oikein ehtinyt olla mahdollisuutta naksuttaa uudelleen ilman, että vahvistan maan haistelua. Kohta otetaan uudet treenit niin yritän tässä keksiä siihen keinoja. Ainakin vahvistetiheys pitäisi saada pienemmäksi. Ja pitäisikö Lennillä olla isompi ruutu?

Näillä mennään tällä hetkellä. Katsotaanpa parin treenisession jälkeen uudelleen.

Laavuilu ja makkaranpaisto

Tänään oli mukavan rentouttava metsäiltapäivä.

Perjantaina klo 16--> ei ole ihan kamalasti ruuhkaa ulkoilupaikoilla ja saatiin olla koko sakki ihan rauhassa keskenämme. Mukana oli Lenni, Oskari, Wissi ja Basso sekä sisko, äiti ja iskä ja minä itte.

Kävelin koirien kanssa ees taas laavulle ja siitä erinäisiin suuntiin, jotta ne saivat siinä nuuskutella ja ryntäillä ympäriinsä. Wissi sai myös olla irti ja nautti täysin siemauksin omasta vapaudestaan. Juoksemista riitti laavun ympäri ja pitkin kangasmetsää ja polkuja, mutta aina Wissi tuli vihellyksestä tai kutsusta takaisin ja pysytteli lähellä.

Oskari tapansa mukaan söi kaiken, mitä nokan eteen sattui ja kävin äitin avuksi kaivamassa sen suusta jonkun ikivanhan sämpylän tjsp. jossa oli... hrrr. en etes halua sanua, matoja! Matosämpylä kaapattiin kakkapussiin ja heitettiin roskikseen. On se kyllä kumma, kun laavun vieressä on roskikset sun muut ni sitä ruokaa ja roskaa pitää heitellä suon reunaan pajukkoon minkä kerkeää. Joskus parisen vuotta sitten Oskarin kitusista on samaisella paikalla kaivettu maissintähkän kappale, joka oli todellakin parhaat päivänsä nähnyt. Yhh!

Wissi löysi tieltä hevosenkakkaa ja ai että sitä oli ihana heitellä pitkin varvikkoa! Voisin kyllä veikata, että osa siitä herkusta päätyi myös neidon vatsaan saakka.

Katsotaan olisiko viikonloppuna aikaa/säätä lähteä vähän pidemmälle kävelylle vaikka tuon pilpasuon ympäri.

Syyskuu

Syksy ei ole lähtenyt käyntiin kyllä ilmojen puolesta vielä ollenkaan. Ja sehän ei kyllä haittaa tätä porukkaa ei sitten yhtään. Päivällä on lämmin ja aurinko on paistanut monta viikkoa putkeen.

Minä olen seurannut Koiraamon kursseja iltaisin harjoittelun merkeissä, koirat on saaneet käydä juoksentelemassa syksyisessä metsässä ja Oskarin kanssa käytiin pari reissua Kajaanissa elo-syyskuun vaihteessa.

Ensimmäisellä viikolla Kajaanissa kävin ukkona kaverin heelerille, jolla oli tulossa pelastuskoirakokeet tulevana vkloppuna. Makasin metsässä ja yritin olla yskimättä, sillä satuin sairastumaan äkäiseen flunssaan saman tien kun pääsin Kajaaniin sunnuntai-iltana. Uskomattoman huono tuuri. Seuraavana päivänä me sitten maattiin Oskarin ja heeleri Hubbaksen kanssa sängyssä ja otettiin päivätorkkuja. Keskiviikkona jouduin antamaan periksi ja lähdin kotiin sairastamaan. Makasin kotona loppuviikon ja sunnuntaina lähdin takas koululle jo parempivointisena. Toisella kouluviikolla Oskari päätti saada kunnon ripulin ja sen kanssa juoksin sitten ulkona ja siivoilin oksennusta ja paskaa lattialta. Perus koiranomistajan viikko.

Wissin kanssa taas osallistuttiin Löytökoiralauantaihin sekä galgoteltalla, että minulla oli koirien virikkeellistämiseen liittyvä pieni pöytä galgoteltan vieressä. Oli kyllä tosi kiva päivä.

Wissi sai Löytökoiralauantain päätteeksi kirmata Lammassaaressa Nooan kanssa hetken ihan vapaana ja ai että tytsy otti kunnon spurtit. Tämän jälkeen lähdettiin purkamaan meidän telttaa ja autoiltiin kotiin.

 Basso lähti minun, Lennin ja iskän kanssa metsään yhtenä taas kerran nättinä syyspäivänä. Pojat juoksi varmaan monta kilometriä enemmän kuin mitä käveltiin polkuja ja metsänpohjaa pitkin ja lopputulos autossa kotimatkalla olikin kuvan mukainen.

Viimeiset kaksi kuvaa tuli napattua kun oltiin sunnuntaina matkalla mökille iskän, Lennin ja Basson kanssa. Oli taas väsynyt pikkuräksy kun tultiin kotiin.