27. maaliskuuta 2011

Takapihalla

 Tänään on pieni Bassopentu seikkaillut urheana veljensä Oskarin kanssa takapihalla. Basso viihtyi ulkona vaikka kuinka pitkään siitäkin huolimatta että pakkasta oli muutama aste. Aurinko paistoi ja Basso oli ainoa jolla oli hankikeli. Se töpötteli menemään hangella ja eksyi muutaman kerran pihan ulkopuolelle kun menojalka kovasti vipatti.





 Basso poseerasi korkealla lumisella pöydällä. Prinssi piti lopulta pelastaa kun se ei tietenkään itse päässyt alas pöydältä. Onneksi apu oli lähellä.


 Basso innostui ja leikki lähti lapasesta.

 Wissikin kävi mutkan ulkona, mutta ei ollut kovin pitkään innoissaan. Sehän olikin ainut joka joutui nököttämään remmissä jottei saisi hyvää ideaa lähteä litomaan.
Oskari katsoo omistajaansa kunnioittavasti ylöspäin :D

20. maaliskuuta 2011

Basson ja Wissin kongitehtävä



Me ostettiin äiskän kanssa kaikille koirille omat kongit tuossa päivänä muutamana. Ne on ollu ahkerassa käytössä heti ja koirat tykkää kovasti. Ei mene isompienkaan hampaissa rikki mitä eniten ehkä jännitin. Ovat tosiaankin kestäviä!

Tässä tyylinäytteitä Wissin ja Basson kongintyhjennyksestä. Sisältönä ensin hieman turvotettua ja sitten kongin sisään jäätytettyä nappulaa. Oskari on ollut yökylässä, joten se ei ollut tällä kertaa lystissä mukana.

Asiasta miljoonanteen: Oskarihan ei uskaltanut koskea kongiin ensin ollenkaan. Kumi haisi varmaan sen nokkaan niin pahalta että se käänsi päänsä pois eikä halunnut katsoakaan kongiin. Kongin sisällä oli silloin mikrossa sulatettua juustoa, joten olisi luullut että Oskari ei anna pienen ällön hajun voittaa. Hetken Oskarin piti koota itseään ennen kuin se sai kongin hampaisiinsa ja liittyi toisten joukkoon olohuoneeseen syömään sisällön.

Kongit annettiin pakastimesta keittiössä ja Wissi ja Basso veivät ne olohuoneeseen. Wissi asettui aurinkoiselle lattialle ja Basso vei konginsa sohvalle viltin mutkaan.

Kyllä huomaa kumpi koirista on vanhempi ja kärsivällisempi kun seurasi näiden kahden touhuja. Wissi kävi makaamaan kongin kanssa ja nuoli sitä antaumuksella sillä aikaa kun Basso...
...riehui kongin kanssa ja kaivoi sitä viltin sisään. Ei puhettakaan rauhoittumisesta ja hiljaisuudesta.
Wissi paheksuu Basson kärsimättömyyttä ja jatkaa kongin tuhjentämistä.
Mutta eipä siinä kauaa mennyt kun Wissiä alkoi ärsyttämään että kongi ei tyhjene, kuten rouvashenkilö haluaisi. Tassullahan sitä piti alkaa läpsimään jotta sieltä jotain tulisi ulos.




Sillävälin sohvalla sama meno jatkui hetkittäisten rauhoittumisten välissä.


Wissi jalkametsässä

Viimeisiä nappuloita viedään. Basso sai minun avustuksella omansa tyhjennettyä ja Wissihän kokeneena ja rauhallisena tyhjensi omansa kokonaan itse.

Kun Wissin kongi oli tyhjä, neiti pyöritteli sitä vielä pitkin lattioita ja sai sen pyörähtämään telkkaritason alle. Voi hitsi! Autoin Bassoa syömään kongia loppuun ja sanoin Wissille että menee hakemaan Karrin apuun. Yleensä Wissi ei niin tuollaisesta ymmärrä, mutta meni keittiöön ja huikkasin Karrille että Wissi tarvii apua. Sitten Wissi käveli Karrin edellä takaisin telkkatason luokse ja katsoa tillotti silmiin että tuolla se nyt olisi, auttaisitko? No Karrihan auttoi kun ei Wissi itse yltänyt.

Kongien jälkeen me käytiin viimeiselle aurinkoläiskälle maaten. Minä ja koirat.
Laitoin viltin lattialle, Wissi meni siihen heti ja perässä pyrhälsi Basso joka halusi myös lämpimän aurinkopaikan.

 Kaksikolla oli mukavat oltavat viltillä kevätauringon paisteessa. Torkahdin itsekin Basso kainalossa hetkeksi lattialle kunnes aurinko kääntyi tarpeeksi, Wissi siirtyi sohvalle ja minä perässä lukemaan mukavaa kirjaa viltin mutkaan.

Aamullahan me käytiin Basson kanssa koirapuistossa. Basso oli tosi reipas poika vaikka puistossa oli tosi paljon koiria (vallaton nuori kultsi, suomenlapinkoira sekä pitkäkarvainen collie sekä kaksi russelia(?)). Kaikki tosi erinäköisiä koiria kuin tämä oma lauma. Kaikki saivat Basson haistella ja Basso ei ärissyt yhtään tai näyttänyt pelokkaalta. Tepasteltiin ympäri puistoa monta kertaa. Bassolla ei ollut tänään edes kovin kylmä. Päällä oli tossut, haalari ja villapaita. Niin ja pakkastahan oli noin -5astetta. Toimiva pipo puuttuu vielä meidän vaatehuoneesta, mutta toivottavasti sitä ei enää tänä keväänä tarvittaisi. Saisi se kesä jo alkaa tulla.

Oskari on kuulemma käynyt kahden tunnin tarpomislenkin ja mutkan puistossa. Meillä on jo monta väsynyttä koiraa kunhan Oskari tulee kotiin. Wissin kanssa ajattelin lähteä kävelylle, kun se ei ole nyt muutamaan päivään leikkauksen jälkeen käynyt pitkästi ulkona.

Niin siis Wissin leikkaus, enhän mä ole täällä siitä puhunutkaan.
Wissillä kasvoi  nivusiin hassu patti joka oli ihan ihon pinnassa. Se näytti syylältä ja oudolta luomelta, mutta se päätti kasvaa vielä vähän lisää (muutamassa kuukaudessa), joten lähdettiin sitten näyttämään pattia eläinlääkärille. Poistoaika varattiin, patista ei otettu mitään näytepalaa koska oli niin siististi vain ihon pinnassa irrallaan. Viime torstaina Wissi sitten simahti 8:30 aikaan ja hain sen pattia laihempana pois tuntia myöhemmin. Viisi tikkiä massusta nyt löytyy ja patti lähetettiin tutkittavaksi jotta saadaan selko mikä siellä massussa kasvoi.
Ei mikään ihmeellinen homma, vaikkakin nyt Wissiä pitää vahtia ettei se nuole tai yritä poistaa tikkejä.

Haavasumute on ollut ahkerassa käytössä ja Basso aina välillä laittaa nokkansa väliin ja saa aivastuskohtauksen kun suihkutan ainetta haavaan. Wissi ei oikein tykkää operaatiosta, mutta parempi se on kuin että sillä olisi housut jalassa koko ajan :D Niistäkään se ei pahemmin perusta.

Nyt pitääkin mennä tarkistamaan mitä nuo kakasi puuhailevat ja jättää tämän blogiromaanin kirjoittaminen tähän tältä päivältä.

15. maaliskuuta 2011

Oskarin kuulumiset

Hei kaikki!
Oskari täällä pitkästä aikaa.



Meidän perheessä on kyllä tullut muutoksia sitten viimenäkemän. Niin siis sen jälkeen kun olen itse tarttunut blogikynään. Meillä on uusi perheenjäsen, joka kiusaa minua. Ei siinä kyllä ole mitään ihmeellistä ja se oli kuulemani mukaan odotettavissa. Eihän sellaiselle pienelle pennulle kai saa äristä. Aluksi vähän yritin mutta nyt en enää jaksa. Tyttö välillä siirtää pennun pois kimpustani, mutta sanoo samalla että minun pitäisi itse puolustautua. Mutta kun emminä kehtaa, olen kuitenkin Oskari.


Tässä näette kuinka minä lekottelen lumihangessa. Lumihanki oli hyvä taso johon pään pystyi laskemaan kun sitä rupesi väsyttämään. Pikkukaveri ei tykkää ulkoilla. Se oli aluksi mukana vain takin sisällä kun pakkasta oli niin paljon. Olisin minäkin yksi erittäin kylmä pakkaspäivä voinut matkustaa lämpimässä, mutta eivätpä taida ottaa minua kyytiin, kuten pikkupentua.


Oon nyt jo melkein 2 ja puoli vee! Iso poika jo. Oon vähän oppinu sanomaan toisille pojille takasi jos ne kiusaa mua liikaa. Pennuille en edelleenkään kauheasti kehtaa sanoa, onhan ne niin pieniä. Wissin kanssa me painitaan tosi paljon vieläki, eikä Wissi tunnu yhtään vanhalta. Se taisi vähän vielä saada lisää intoa kun pikkukoira tuli taloon. Mua se ei haittaa, on kiva kun saa leikkiä, kunhan Wissi leikkii mun kanssa nätisti.
Välillä kun mennään puistoon, en tykkää leikkiä Wissin kanssa. Se alkaa leikkiä liian rajusti ja hyökkää mun kimppuun salaa. Silloin oon vaan ihan hiljaa enkä ala leikkiä sen kanssa. Jos Wissillä on koppa, me voidaan leikkiä yhdessä. Paitsi että silloin mä revin Wissin takkia (kun se kerrankin onnistuu) ja tyttö ei tykkää siitä. Kuulemma ei ole kiva sitten ommella takkia taas kasaan.

Nyt mun täytyy lähteä taas ulkoilemaan. Aurinko paistaa ja on kirpakka pikkupakkanen!